Rauni Peltokoski, kodinhoitajana 45 vuotta

Toukokuun 2025 lopussa tulee 45 vuotta kuluneeksi kun 20-vuotiaana kodinhoitajana sain siunauksen ja todistuksen käteeni Raudaskylän Kristillisen Opiston juhlasalissa.

Päivä sen jälkeen olin jo matkalla Ouluun ja aloittamaan työt nuorta intoa täynnä kotipalvelussa. Oulu otti avosylin vastaan kaikki kyseisestä koulusta valmistuneet hoitajat, sillä olihan koulutus hyvä, monipuolinen ja arvostettu.

Ensimmäinen vuosi oli vanhustyötä: siivousta, ruuanlaittoa, ulkoilua, kauppakäyntejä ym. Päivässä oli aikaa siis vain 2-3 asiakkaalle.

Vuosi siitä, niin sainkin jo kodinhoitajan viran ja pääsin lapsiperhetyön pariin, johon olin saanut hyvän koulutuksen. Työskentelin kodinhoitajan tehtävässä 20 vuotta, ja autoin perheitä monissa arjen haasteissa ja tilanteissa. Kun uusi vauva syntyi perheeseen, hoidin silloin perheen lapsia, että isä pääsi töihin, kun äiti oli sairaalassa useita päiviä. Myös tilanteet, kun äiti tai huoltaja sairastui, lapsi sairastui tai syntyi vammaisena, kun kuolema kohtasi perhettä tai vain kun ihan tavallinen arki kaatui päälle ja perhe ei jaksanut. Kodinhoitaja oli usein se, jonka neuvola pyysi tai ehdotti avuksi perheelle.

Avuntarve perheessä kesti viikosta pariin ja pahin tilanne saatiin perheessä hoidettua kodinhoitajan auttaessa kokonaisvaltaisesti.

Tehostettu perhetyö tuli myös tutuksi. Sitä tein useamman vuoden. Työ perheessä oli pitkäjänteistä, ja käynnit kestivät useamman vuoden. Kriisit ja ongelmat usein helpottivat ja perheen tilanne normalisoitui  ja lasten huostaanotolta vältyttiin.

Työ oli  haastavaa, antoisaa ja palkitsevaa. Uudet tuulet puhalsivat vuonna 2000, kun sosiaali- ja terveyspuoli yhdistyivät. Koulutukset uudistuivat: muun muassa kodinhoitajan koulutus lopetettiin ja moni muu. Vanhusten määrä kotihoidossa kasvoi. Osa työntekijöistä siirtyi vanhustyöhön, minä myös. Tuntui luontevalta, koska omat lapseni olivat pieniä koululaisia ja sain heidän kanssa toteuttaa lapsiarkea – työssä olivatkin sitten vanhukset. Työ ikäihmisten parissa on jatkunut tähän päivään saakka, jokainen kohtaaminen asiakkaan kanssa on huippuhetki työssäni. Kiitoksen saan poistuessani asiakaskäynniltä.

Teknologia  valtasi alaa 2003: asiakaskirjaamiset, hoito- ja palvelusuunnitelmat tulivat osaksi hoitotyötä. Kaikki tämä vei aikaa itse asiakastyöstä. Asiakas käyntien määrä päivässä  on viime vuosina lisääntynyt hurjasti. Sen myötä käyntiaikoja joudutaan usein tarkentamaan.

Viimeisin suurin ponnistus oli korona, niin kotihoidossa kuin hoitoalalla kautta maan. Hoitajia sairastui, ikäihmisiä menehtyi, tehtiin tuplavuoroja. Mutta näin jälkeen päin siitäkin selvittiin.

Tultiin vuoteen 2023: sote-uudistus ja siirryin Pohteen piiriin. Tuntuu, että aika sutjakasti siirryttiin.

Lopuksi totean, kotihoito on ollut minun juttu. Meillä työskentelee ihan omanlaiset rautaiset ammattilaiset , sairaanhoitajat ja lähihoitajat, joilla ei mene sormi suuhun vaikeissa tilanteissakaan. Hyvä työyhteisö, avoin työilmapiiri, keskustelut ja tiimityö ovat perusta tälle kaikelle ja esihenkilö, joka tukee, kannustaa ja antaa palautteen viikoittain.

Kiitän Oulun kaupunkia ja kaikkia sote-ammattilaisia, joiden kanssa on tehty töitä kaikki nämä vuodet. Jään hyvällä mielin eläkkeelle, nautin ja elän täysillä.

kodinhoitaja Rauni Peltokoski
Tuira-Alppila kotihoito
Oulu