Suomi
English
SvenskaTulevaisuuden sotekeskus -hankkeen 8.11.2023 järjestämässä webinaarissa keskusteltiin systeemisen työotteen ja yhteisövaikuttavuuden yhteneväisyyksistä ja yhteistyön tiivistämisestä alueellisella tasolla. Webinaarin alussa puheenvuorot saivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Laura Yliruka ja Oulun yliopiston työelämäprofessori Mika Niemelä. Yliruka puhui systeemisen työotteen näkökulmista ja hyödyntämisestä lastensuojelussa ja Niemelä esitteli yhteisövaikuttavuuden systeemiteoreettisia lähtökohtia ja käytäntöjä.
Systeemiteoria ja systeeminen ajattelu on lähtökohtana systeemisessä työotteessa ja toimintamallissa. Suomessa systeemistä toimintamallia on lähdetty luomaan ja kiteyttämään perheterapeuttisen näkökulman kautta. Siinä ydinajatuksena on tarkastella lapsen suhteiden verkostoa ja kokemuksia ja pyrkiä löytämään keinot, joilla lapselle tärkeät ihmissuhteet saadaan vastaamaan paremmin hänen tarpeisiinsa. Systeemisen työotteen periaatteina ovat lapsilähtöisyys, kontekstisidonnaisuus, suhdeperusteisuus ja monitoimijuus. Lasta pyritään siis auttamaan hänen omassa ympäristössään ja lapsen tarpeet edellä. Työskentelytavan perustana on tietoinen reflektiivinen kohtaaminen ja dialogisuus lapsen ja hänen vanhempiensa sekä muiden läheisten kanssa, ja yhdessä ratkaisun etsiminen tilanteeseen.
Systeemisessä toimintamallissa on pyrkimyksenä päästä pois “yksin tekemisen” kulttuurista ja luoda yhteistä, laadukasta ja moninäkökulmaista tietopohjaa lapsen ja perheen tilanteesta kaikille toimijoille. Systeemisessä työotteessa huomioidaan kaikki oleelliset lapsen ja perheen tilanteeseen vaikuttavat suhteet eli esimerkiksi myös kouluun, varhaiskasvatukseen tai lääkitykseen liittyvät suhteet.
Lastensuojelussa arvioidaan koko ajan sitä, onko lapsi välittömässä vaarassa. Yliruka tuo esiin, että osa systeemisestä asiakastyöstä lastensuojelussa tapahtuu alueella, jossa lapsella ei ole välitöntä vaaraa ja voidaan edetä selkeämmin yhteistyössä perheen kanssa ja heidän tahdissaan.
Systeemisessä työotteessa lapsen ja perheen kanssa työskenteleviä työntekijöitä ei nähdä ulkopuolisina tarkkailijoina. Työntekijät nähdään osana systeemin kokonaisuutta, jolloin heidän omat aiemmat kokemuksensa, identiteetti ja nykyinen elämäntilanne vaikuttavat heidän näkemykseensä asiakkaista. Systeemisen lähestymistavan osaamisen avulla työntekijät pystyvät kohtaamaan heidän asiakkaansa yksilökohtaisesti sopivimmalla tavalla ja myös reflektoimaan paremmin omaa työskentelyään ja moniammatillisten tiimien toimintaa.
Suomessa lastensuojelun systeemisen toimintamallin moniammatillinen tiimi koostuu nykyään perheterapeutista, koordinaattorista, konsultoivasta sosiaalityöntekijästä, sosiaalityöntekijöistä, sosiaaliohjaajista ja yhteistyökumppaneista. Suomessa perheet ovat antaneet palautetta, että he ovat arvostaneet systeemiselle työotteelle pohjautuvia käytäntöjä, kuten ei-tuomitsevaa ja toiveikkuutta vahvistavaa toimintatapaa.
THL:n rooli systeemisen toimintamallin pilotoinnissa on ollut seurata kansallista kuvaa sekä koordinoida toimintamallin käyttöönottoa ja siihen liittyvää koulutusta. THL on vastannut kouluttajien koulutuksesta. Ylirukan mukaan systeeminen lastensuojelu on muuttanut lastensuojelua avoimemmaksi, läpinäkyvämmäksi ja vähentänyt siihen liittyvää häpeää. Systeeminen toimintamalli on myös auttanut kehittämään yhteisiä toimintatapoja lastensuojeluun ja vahvistanut lasten, nuorten, perheiden ja työntekijöiden toimijuutta.
Niemelä tuo esiin omassa puheenvuorossaan ihmisten vahvan taipumuksen luoda systeemejä toimintaympäristöönsä ja yhteisöjä. Niemelä kertoo pitävänsä systeemisessä ajattelussa siitä, että sen avulla pystytään rauhoittumaan käsiteltävän asian äärelle ja esimerkiksi lastensuojelussa saamaan mahdollisimman kattava kuva lapsen ja perheen arjesta ja tilanteesta.
Niemelän mukaan yksi oleellisimmista systeemisen toimintamallin näkökulmista, joka on jäänyt hänen työkäytäntöihinsä, on lapsikeskeinen työ ja lapsen ja perheen pärjäämisen ymmärtäminen. Lapsen ja perheen kanssa työskentelevien työntekijöiden on tärkeää ymmärtää, että käsiteltävät ongelmat eivät aina ratkea ja poistu. Niiden merkitystä elämään voidaan kuitenkin saada pienemmäksi niin, että niiden kanssa on helpompi tulla toimeen.
Niemelä korostaa sitä, että kaikessa ihmisten kanssa työskentelyssä on tärkeää tunnistaa heidän toimintaansa vaikuttavat syy-seuraus-suhteet, mutta tämän olevan samalla riittämätöntä. Ihmisten käyttäytymisen ja ilmiöiden taustalla olevat syyt ovat yleensä epäselviä ja moninaisia ja siksi ihmisten kanssa työskentelevien työntekijöiden on tärkeää olla ihmisten elämän polun varrella keräämässä tietoa heidän toimintansa syistä. Näin toimimalla pystytään selkiyttämään ilmiöitä sekä helpottamaan reagointia ja resurssien suuntaamista systeemin sisällä.
Niemelä kuvaa, että myös yhteisövaikuttavuus perustuu systeemiteoreettiseen ajatteluun. Siinä systeemiksi ymmärretään esimerkiksi hyvinvointialueen sisällä lapsiperheiden kannalta kaikki keskeiset toimijat. Nämä toimijat pyrkivät rakentamaan toimintakokonaisuuden, joka perustuu viidelle yhteisövaikuttavuuden edellytykselle. Yhteisövaikuttavuuden viisi edellytystä ovat yhteinen tavoite, jaettu arviointisysteemi, yhdessä päätetyt toimet, jatkuva vuoropuhelu ja kehittämisen tukirakenteet.
Ylirukan ja Niemelän puheenvuorojen jälkeen webinaarissa järjestettiin paneelikeskustelu. Siihen osallistuivat Niemelän ja Ylirukan lisäksi Pohteen osaamiskoordinaattori Anu Niemi-Weckström, Tulevaisuuden sote-keskus –hankkeen projektisuunnittelija Helena Niskanen, Oulun kaupungin kulttuuri- ja sivistyspalveluiden suunnittelija Johanna Timonen ja Oulun alueen yhteisövaikuttavuuden kehittäjätyöntekijä Eija Viitala.
Niemelä nostaa kommentissaan esille systeemisen työotteen edun siinä, että sen avulla lasten kanssa työskentelevät eri toimijat ymmärtävät paremmin toistensa työskentelyä. Niemi-Weckström kertoo, että Pohjois-Pohjanmaalla on koulutettu eri ryhmiä monialaisesti. Koulutusten painopiste on systeemisessä ajattelussa ja työotteessa, ei niinkään toimintamallin kouluttamisessa. On myös järjestetty alueellisia työpajoja ja muita toisiin toimijoihin tutustumista tukevia tapahtumia.
Timonen kertoo, että aiemmassa perinteisessä työskentelytavassa jokainen on hoitanut oman työtehtävänsä erillään muista ja systeemisellä työotteella ja yhteisövaikuttavuuden avulla pyritään pääsemään hajallaan olevasta työskentelystä pois. Lasten ja nuorten lisääntyneiden moninaisten ongelmien ja perheiden haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan nykyään enemmän yhteistyötä ja sen antamaa vipuvoimaa sekä rakenteellisia ratkaisuja toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi.
Viitala nostaa esiin yhteisen viitekehyksen merkityksellisyyden yhteisten perheiden kanssa työskentelylle. Tämän yhteisen viitekehyksen avulla kaikilla on yhteiset tavat tarvittavien ammattilaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden mukaan ottamiselle työskentelyyn. Viitala näkeekin systeemisen työotteen ja toimintamallin sekä yhteisövaikuttavuuden tarjoavan selkeyttävää rakennetta näille yhteisille työskentelytavoille.
Niemi-Weckström nostaa esiin yhteisen ajattelutavan merkityksen kaikkien toimijoiden työskentelylle. Systeemisessä ajattelussa keskeistä on kokonaisvaltaisuus ja eri systeemien suhteet toisiinsa. Työntekijänä on tärkeä tunnistaa oma rooli osana perheen systeemiä. Niemi-Weckströmin mukaan systeemisen työotteen koulutusten kautta on saatu vietyä uudenlaista ajattelumallia sekä näkemystä ja osaamista konkreettisesta systeemisestä työskentelystä Pohteen alueen työntekijöille.
Niskanen kuvaa systeemisen työotteen tarjoavan työntekijöille ajattelumallin ja keinot pysähtyä ja ottaa aikaa asiakkaiden tilanteen tutkimiselle. Niemi-Weckström korostaa perheen kokonaistilanteen hahmottamista ja tilanteen ratkaisemista perhelähtöisesti. Timosen ja Niemi-Weckströmin mukaan on olennaista luoda toimintamallista ja -kulttuurista sellainen, että asiakasperhe ja perheen kannalta oleelliset toimijat kutsutaan yhteen, keskustellaan avoimesti ongelmista ja mietitään yhdessä perheelle vaikuttavimmat apukeinot.
Paneelikeskustelijat kokivat systeemisen työotteen ja yhteisövaikuttavuuden toimintamallien tukevan toisiaan hyvin. Yliruka mainitsee yhteisövaikuttavuuteen kuuluvien tutkimuksen ja palautejärjestelmän olevan välttämättömiä koko palvelujärjestelmän kehittämiselle ja näkisi niiden kytkemisen hyödylliseksi myös systeemisen toimintamallin kehittämiseen. Paneelikeskustelussa tunnistettiin myös alueellisen yhteistyön tiivistämisen tarve systeemisen työotteen ja yhteisövaikuttavuuden asiantuntijoiden välillä.
Lisätietojen antajat:
Systeeminen ajattelu ja työote, Anu Niemi-Weckström, anu.niemi-weckstrom (at) pohde.fi, p.050 4132931
Yhteisövaikuttavuus, Eija Viitala, eija.viitala (at) ouka.fi, p. 0406214196
