Kehitysjohtaja Pasi Parkkila teki mittavan uran

Parkkilalla on ollut onni työskennellä hyvässä työyhteisössä, jota hän kehuu toisiaan tukevaksi ja kannustavaksi. Työyhteisö ja työkaverit onkin asia, jota hän jää kaipaamaan. Sen merkitystä ei kunnolla voi ymmärtää, ennen kuin jää työelämästä pois.

– Arvostan ja kunnioitan suuresti sitä ammattitaitoa ja osaamista, joka eri tehtäviä hoitavilla ihmisillä meillä on. Siitä kannattaa pitää kiinni. Työkavereiden kanssa on voinut puhua kaikesta, ei pelkästään työasioista. Se tuo valtavasti positiivista arkeen. Eihän sitä töissä ollessa tiedostakaan, miten paljon työyhteisön jokapäiväisellä kanssakäymisellä on merkitystä, kiitos teille kaikille hienosta yhteistyöstä, Parkkila sanoo.

Ennen erikoissuunnittelijan työtä sairaanhoitopiirillä Parkkila työskenteli Oulun yliopistossa ja Oulun kaupungilla. Parkkila ei olisi arvannut työuransa alussa mihin oma ura vie. Parkkilaa on kysytty vuosien varrella mukaan myös politiikkaan sekä töihin muun muassa Helsinkiin. Halu jäädä Oysiin on kuitenkin aina ollut suurempi.

Parkkila ei vielä pysty antamaan kattavaa näkemystä arjesta työelämän jälkeen.

– Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus pitkästä urasta mielekkäiden tehtävien parissa. Samalla tähän sekoittuu haikeutta, joka on osa muutosvaihetta.

Järjestelmää on uudistettu ennenkin

Pitkä ura antaa perspektiiviä. Parkkila on nähnyt, miten aina on tehty isoja ratkaisuja. Kun ympäristö muuttuu, joudutaan toimintoja sopeuttamaan. Lama-aikana 1990-luvun puolella lopetettiin Oulun Ympäristön, Päivärinteen ja Heikinharjun sairaalat. Samalla Raahen sairaala irtaantui sairaanhoitopiiristä. Muutokset aiheuttavat voimakkaita tunteita myös tuolloin, ihan kuten nyt.

– Yhteiskunnan reformit eivät ole ongelmattomia. Nykyinen sote-järjestelmä ei ole vielä parempi kuin aiempi, mutta uskon, että siitä tulee sellainen. Ratkaisut pitäisi malttaa aina tehdä huolella, liika kiire voi johtaa huonoon lopputulokseen.

Uusi sairaala on ollut osa Parkkilan uraa. Hän oli paikalla, kun silloisen sairaanhoitopiirin päättäjät tekivät päätöksen sairaalan rakentamisesta vuonna 2012.  Nyt pitää myös varmistaa, että uuden OYS:n toimintaedellytykset oikeasti turvataan. Se on kuitenkin paikka, josta kaikista vaativin ja tärkein hoito sitä tarvitseville annetaan.

– Valtiovallan tulisi priorisoida terveydenhuollon tarpeet monen muun asian edelle ja varmistaa palvelujen rahoitus tarvetta vastaavaksi. Oulaskankaan sairaalan osittaista alasajoa ei olisi koskaan saanut tapahtua. Alueen asukkaille matka OYSiin on joskus kohtuuttoman pitkä.

Kohokohtia uran varrelta

Parkkilan on vaikea nostaa uraltaan yksittäistä mieleen jäänyttä tapahtumaa muiden yli. Hetken miettimisen jälkeen hän kuitenkin mainitsee Juha Korpelaisen kanssa luodun testausympäristön ja yhdessä Business Oulun kanssa nyt valmistelussa olevan OYSTER-hankkeen, jonka toteutumista hän haluaa seurata tiiviisti myös jatkossa.

Terveyskylän kehittämisen yhteistyössä HUS:n ja muiden yliopistosairaaloiden kanssa on toinen konkreettinen esimerkki. Jos sitä ei olisi tehty, ei digipalveluita olisi tällä hetkellä saatavana samalla laajuudella.

Myös taannoinen kuntayhteistyö, sopimusohjausmalli ja lukuisat kehityshankkeet (muun muassa Terveempi Pohjois-Suomi ja RRP-hankkeet) ovat jääneet mieleen.

Myös sairaanhoitopiirin henkilöstölehti Pohjanpiiri jää lämpimänä mieleen. Päätoimittajana Parkkila vastasi 128 numerosta. Työ Pohjanpiirin osalta oli erittäin mielenkiintoista. Parkkila kertoo, että se oli pidetty lehti ja auttoi ylläpitämään kokonaiskuvaa siitä, missä organisaatio menee. Sairaanhoitopiirin kokoisessa työyhteisössä kokonaisuus oli paljon muutakin kuin hoitajat ja lääkärit. Pohjanpiiri oli oiva katsaus siihen, mitä kaikkia ammattiryhmiä ja toimintoja sairaala pitää sisällään.

– Näkisin, että paperille painetulla lehdellä olisi silloin tällöin tilausta myös Pohteella.

Kiinnostus asioihin säilyy

Vaikka työelämä jää nyt taakse sellaisenaan, aikoo Parkkila seurata asioiden etenemistä. Hän tunnustautuu yhteiskunnallisten ohjelmien seuraajaksi. Neuvoja hän ei sen sijaan rupea jakamaan, seuraajat eivät niitä kaipaa.

– Ellei sitten erikseen kysytä, mutta ei eläkkeeltä pidä alkaa mentoroida tai puukottaa selkään.

Parkkila on nähnyt, että vuosien aikana työelämän vaatimukset ovat kasvaneet. Työntekijöiden pitää omaksua oman ydinosaamisensa lisäksi valtavasti erilaista teknologista ja ict-osaamista. Työntekijöiltä vaaditaan kiristyvissä oloissa myös venymistä ja hyvää paineen sietokykyä.

Pitkä ura on tuonut oivalluksia. Yksi niistä liittyy johtamiseen. Parkkila uskoo, että sitä voi ja pitäisi soveltaa läpi talon.

– Älä johda ohi, se vetää maton tekijän alta.