Suomi
English
SvenskaRöntgenhoitaja Teija Vikki on työskennellyt Oulaskankaan sairaalassa jo vuodesta 1989 saakka. Tätä nykyä hän vastaa Pohteen eteläisen alueen kuvantamisesta. Teija on nuoresta saakka halunnut työskennellä sekä koneiden että ihmisten kanssa, joten röntgenhoitajan ammatti oli hänelle luonteva valinta. Yksi syy tähän oli lapsuus maatilan tyttönä. Työskentely koneiden kanssa tuli tutuksi traktorin rattia käännellessä. Aiempi työ kaupallisella alalla jäi, kun Teija päätti aloittaa röntgenhoitajan opinnot.
Kuuntele Teija Vikin haastattelu:
Jos evästeasetuksesi estävät podcastin näkymisen, voit muuttaa evästeasetuksia tai kuunnella haastattelun SoundCloudissa.
Työ kuvantamisen parissa vaatii jatkuvaa opiskelua tekniikan kehittyessä. Säteilysuojakoulutus on röntgenhoitajille lakisääteinen pakollinen koulutus, joka on käytävä uudelleen tietyin väliajoin. Teija Vikin uran aikana tekniikassa on menty eteenpäin suurin harppauksin. 1980-luvulla röntgenkuvat kuvattiin vielä filmille ja kehitettiin päivänvalokehityskoneessa. Joskus kehittäminen oli tehtävä pimiössä, sillä kaikki filmikasetit eivät sopineet kehityskoneeseen.
Vaikka pimiöistä on tultu tietokoneaikaan ja digitaaliseen kuvantamiseen, yksi asia on pysynyt. Röntgenhoitajalta vaaditaan hyvää avaruudellista hahmottamista ja ihmisen anatomian tuntemista. Potilaille ei anneta turhia säteilyannoksia, vaan kuvataan tarkasti vain se alue, joka on tarpeen kuvata.
Oulaisten röntgenosastolla komeilee vieläkin luuranko, jota käytettiin apuna hahmottamisessa, silloin kun tietokoneita ei vielä ollut työkavereina. Nyt luuranko on eläköitynyt, mutta sen sileäksi kuluneet pinnat kertovat, että aikoinaan se oli hyvin tarpeellinen apu röntgenhoitajille.
“Luurangon avulla katsottiin, että miten asetellaan potilas, ennen kuin ryhdytään kuvaamaan. Missä on kartiolisäke, miten asettelen potilaan pään. Tai miten käännän potilasta, että saan kyynernivelen näkyviin”, muistelee Teija Vikki. Nykyään kuvattavan alueen hahmottamisessa auttavat tietokoneohjelmistot.
Magneettirekka tuo magneettikuvauslaitteiston Oulaisiin, Raaheen ja Kuusamoon
Röntgenkuvaus on asiakkaille tutuin kuvantamisen muoto, mutta se on vain yksi osa kuvantamisen laajasta kentästä. Joskus asiakkaalle on tehtävä lähete leikekuvaukseen eli tietokonetomografiaan tai magneettikuvaukseen, jotta saadaan enemmän kuva-aineistoa ja tarkempaa tietoa tutkimuksen tueksi. Tietokonetomografiassa käytetään röntgensäteitä, mutta magneettikuvaus perustuu voimakkaaseen magneettikenttään. Asiakas on magneettikuvauksen aikana kaksimetrisen putken sisällä ja kuvaus saattaa kestää pitkään, jopa tunnin ajan. Yleensä magneettitutkimuksen kesto on noin puoli tuntia.
Magneettirekka on tuonut magneettikuvauksen Oulaisten sairaalan pihalle jo noin 15 vuoden ajan. Vuonna 2019 Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri hankki kokonaan uuden Magneettirekan ja palvelu laajeni Raaheen. Joulukuussa 2023 Magneettirekka alkoi käydä myös Kuusamossa. Rekka tuo järeän kuvauslaitteiston alueille, jotta asiakkaiden ei tarvitse lähteä magneettikuvaukseen Ouluun saakka. Kuvaukset hoitaa aina kunkin paikkakunnan oma henkilöstö.
Röntgenhoitaja Teija Vikille työskentely magneettirekassa on merkinnyt paljon ammatillisesti:
“Halusin urani alusta alkaen kuvata magneettikuvia, mutta silloin se ei vielä ollut mahdollista täällä Oulaisissa. Kun noin 15 vuotta sitten saimme ruveta opettelemaan magneettikuvausta täällä Oulaisissa, se oli todella hyvä lisä työhömme ja erittäin kiinnostavaa.”
Magneettikuvaus on ammattilaisten ja potilaan yhteistyötä
Ennen magneettikuvausta potilas saa täytettäväkseen esitietolomakkeen, jossa kysytään kuvaukseen vaikuttavista asioista. Lomakkeessa tiedustellaan muun muassa sitä, onko potilaan kehoon laitettu jossakin vaiheessa metallia leikkauksen avulla tai onko kehoon voinut mennä metallisiru jonkin onnettomuuden tai metallitöiden tekemisen yhteydessä.
Magneettikuvauksessa käytettävä magneettikenttä on voimakas, joten ennakkoselvitykset on tehtävä huolellisesti. Sihteeri selvittää näitä samoja asioita asiakkaan kanssa jo aikaa varattaessa, ja toisen kerran asiakasta jututetaan, kun hän saapuu kuvaukseen. Radiologin tekemä suunnitelma määrittää millä tavoin kuvantaminen toteutetaan. Magneettikuvaus on siis monen ammattilaisen työn tulos. Myös asiakas itse on tärkeässä roolissa, jotta hoitohenkilökunnalla on tarvittavat tiedot käytettävissään ja turvallisuusmääräykset huomioidaan hyvin. Teija Vikki muistuttaa potilasta aina siitä, että putkeen mennään tyhjätaskuna:
“Korut, kellot ja muut metalliesineet kannattaa jättää kotiin, eikä kännykkä saa unohtua taskuun. Voimakas magneettikenttä vetää puoleensa rautaa sisältäviä esineitä. Taskuun jääneet tavarat aiheuttavat vaaratilanteen lentäessään putken sisälle”, Teija kertoo.
Teknisen osaamisen ohella röntgenhoitajan tärkeimpiä taitoja on kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Erityisen tärkeää se on magneettikuvauksessa, kun asiakas on rohkaistava pötköttämään parimetrisen putken sisälle:
“Meillä on semmoinen sanonta, että me puhumme potilaan putkeen. Puhumme kuin ruuneperi ja rauhoittelemme, että pidä silmiä kiinni ja mieti mukavia asioita. Ja on tärkeää olla liikkumatta, että saamme tutkimuksen pian tehtyä”, Teija kuvailee.
Ahtaanpaikankammo on yksi niistä asioista, joista potilaalta kysytään etukäteen, jotta hänelle voidaan tarvittaessa tarjota rauhoittavaa lääkettä ennen kuvausta. Kuvauksen aikana voi kuunnella haluamaansa radiokanavaa ja potilas saa mukaansa myös soittokellon, jonka avulla hän voi pyytää henkilökuntaa avuksi tarvittaessa.
Magneettikuvauksen ansiosta potilaat saavat hoitonsa tueksi tarkkoja kuvia kehostaan. Ei siis ihme, että magneettikuvauksia toivotaan enemmän kuin niitä on mahdollista tehdä. Magneettikuvaus on kallis tutkimusmuoto, sillä se vie paljon aikaa. Siksi se ei voi olla ensisijainen kuvausmuoto kaikissa tilanteissa.
Tekoäly on osoittautunut hyväksi rengiksi kuvantamisessa. Teija Vikin toiveena on, että tekoäly saataisiin pysyväksi avuksi myös Magneettirekkaan:
“Tänä vuonna olemme saaneet testata tekoälyä, ja se sai aikaan sen, että kuvausajat lähes puolittuivat osassa tutkimuksista. Toivottavasti saamme tekoälyn kuvausrekkaamme ensi vuonna. Silloin pystymme kuvaamaan entistä enemmän potilaita ja kuvien laatu saadaan vielä entistäkin tarkemmaksi.”