Tehdään iästä numero

Vanhusten viikkoa vietetään 1–8.10. 2023 teemalla ”Tehdään iästä numero”. Henkilökohtaisesti vierastin aluksi vanhustenviikon teemaa. Pohdin erityisesti sitä, että pelkäämmekö me vanhenemista ja ikävuosien karttumista.

Milloin ihminen on vanha? Kronologinen ikä kasvaa tasaisesti, mutta ihminen voi vanheta eri tahtia. Biologinen, fysiologinen, psykologinen, sosiaalinen ja kokemuksellinen ikä ovat saman ikääntymisen ilmiön eri ulottuvuuksia. Biologinen ja fysiologinen ikä kertovat ihmisen kunnosta. Subjektiivinen ja kulttuurinen ikä määrittyvät taas omien tuntemusten ja yhteisön odotusten mukaisesti. Suomessa vanhuuseläkkeen saaminen on sidoksissa kronologiseen ikään, mutta se vaihtelee nykyisen lainsäädännön mukaan. Kansaneläkelain mukaan vanhuuseläkkeen ikäraja on edelleen 65 vuotta.

Vanhuuskäsitykset muovautuvat maailmanlaajuisesti sekä yhteiskunnan arvojen mukaisesti. Vanhuskäsitys tarkoittaa vanhuksiin kohdistuvia asenteita. Suomalaisen yhteiskunnan suhtautuminen iäkkäisiin näkyy erityisesti siinä, miten heistä puhutaan ja miten heidän tarpeensa otetaan huomioon päätöksenteossa ja palveluissa. Puhutaanko heistä voimavarana vai valtion kustannuksia lisäävänä taakkana ja rasitteena. Ratkaisevaa on myös se, miten yhdenvertaisesti vanhuksia suhteessa muuhun väestöön kohdellaan.

Amerikkalainen professori James Vaupel, nosti 30 vuotta sitten esiin ihmisten elinajan jatkuvan pitenemisen ja terveiden elinvuosien lisääntymisen. Useimmat ikääntyneet ovat yhä pidempään terveitä, elinvoimaisia ja työkykyisiä. Brittiläinen historioitsija Peter Laslett puolestaan julkaisi vuonna 1989 niin sanotun kolmannen iän teorian vastavoimaksi kielteiselle vanhuuskäsitykselle. Kolmannella iällä hän tarkoitti aikaa eläkkeelle siirtymisen ja varsinaisen vanhuuden välillä. Kolmannessa iässä vapaa-aika lisääntyy, kun taas työ- ja muut velvoitteet vähenevät. Mikäli tähän elämän vaiheeseen liittyy turvattu toimeentulo ja kohtuullinen terveys, tarjoaa ikävaihe mahdollisuuden henkilökohtaiseen kasvuun ja elämän täyttymykseen. Hän kuvasikin kolmatta ikää ”elämän kruunuksi”.

Miksi ikääntymistä pelätään?

Eläkeläisliittojen etujärjestö (Eetu ry) on toistuvin tutkimuksin kysyneet 55–85-vuotiailta, mitä he pelkäävät eniten ikääntyessään. Vuoden 2022 kyselyn tulosten mukaan käytännössä jokainen vastaajista pelkäsi jotakin: omaa sairastumista, liikuntakyvyn menetystä, lähiomaisen sairastumista tai läheisen kuolemaa. Taloudelliset ongelmat pelottivat kahta viidestä ja yksinäisyys noin kolmasosaa. Joka viides (noin 20%) pelkäsi henkisiä tai psyykkisiä ongelmia tai digitalisoituvaa yhteiskuntaa.

Vanhenemisen pelkäämisen taustalla on todettu olevan myös kielteisiä vanhuskuvia, joissa vanhuus yhdistetään sairauteen, liikuntakyvyn menettämiseen, ulkomuodon rapistumiseen ja oman terveyden rappeutumiseen. Sairastumisen pelko on toisaalta ymmärrettävää, koska sairauksien todennäköisyys kasvaa iän myötä. Muiden armoille joutuminen pelottaa samoin kuin se, että joutuisi pärjäämään yksinäisenä tai huonokuntoisena kotona palvelujen puutteen takia.

Vanhusneuvoston tärkein tehtävä on varmistaa palvelujen saatavuus

Pohteen vanhusneuvoston puheenjohtajana kysyn, eikö vanhuus olekaan enää tutkijoiden odotuksen mukaisesti elämän parasta aikaa ja elämän kruunu? Onko eläkeläisjärjestöjen tutkimuksen mukaiset ikäihmisten pelot aiheellisia myös Pohjois-Pohjanmaalla? Seniorimessuilla syyskuun alussa Pohteen vanhusneuvosto haastatteli 135 ikäihmistä. Lähes 80 % vastaajista toivoi vanhusneuvoston keskittyvän Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella ikäihmisten palvelujen saatavuuteen. Eräs ikäihminen sanoi osuvasti: ”Sen jälkeen voitte keskittyä palvelujen laatuun, kun palveluja saa ja niiden saatavuus on turvattu”. Ikäihmiset ja media ovat viime aikoina kertoneet, mitä palveluja eri alueilla on leikattu: ikäihmisten tarvitsemia hoitopaikkoja ja vuodeosastoja. Kotipalvelujen kriteerejä on kiristetty ja vanhusten päivä- ja viriketoimintaa lakkautettu. Määrällisesti kasvava ikäihmisten joukko suhtautuu kuitenkin hyvinvointialueen toimintaan pääosin myönteisesti tai neutraalisti odottaen kuitenkin, että vanhusten palvelut turvataan kaikille tasapuolisesti. Näiden teemojen eteen Pohteen vanhusneuvosto tekee vaikuttamistyötä ja toimii ikääntyneen väestön äänenä.