Suomi
English
Svenska
Kristiina Piironen valmistui sairaanhoitajaksi joulukuussa 1981. ”Olin jo opiskeluaikana harjoitteluissa ja töissä Oulun yliopistollisessa sairaalassa, ja sille tielle jäin. Nyt olen ollut samassa talossa, eri organisaatioiden palveluksessa yli 40 vuotta. Välillä työskentelin osastonhoitajana Oulun kaupunginsairaalassa, mutta tuolloinkin olin virkavapaalla silloiselta Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriltä. Olen viihtynyt täällä niin hyvin, että ei minulla ole ollut tarvetta vaihtaa työnantajaa”, Kristiina muistelee työuraansa.
Teho-osaston ilmapiiri jäi mieleen
Suurimman osan työurastaan Kristiina on työskennellyt sairaanhoitajana teho-osastolla. ”Hain aikoinani erikoissairaanhoitajan virkaa teho-osastolta ja sain sen”, hän muistelee. Teho-osastolla työskentelystä Kristiinalle on erityisesti jäänyt mieleen moniammatillisuus ja työyhteisön vankka tuki. ”Työvuorossa ei oltu koskaan yksin. Teho-osastolla lääkärit ja hoitajat työskentelivät samassa tiimissä ja hyvässä yhteistyössä. Tällaisesta ainutlaatuisesta tiimihengestä syntyi turvallisuuden tunnetta työn tekemiseen”, hän kiittelee Teho 2 -osaston työilmapiiriä ja tiimihenkeä.
Teho-osastolta Kristiina siirtyi osastonhoitajaksi – aluksi kaupunginsairaalaan, sitten kurkku-, nenä- ja korvatautien vuodeosastolle ja lopulta lasten teho-osastolle. Osastonhoitajana hän työskenteli yhteensä noin 10 vuotta.
Osastonhoitajan tehtävistä Kristiina siirtyi laatupäälliköksi. ”Olen aina ollut kiinnostunut asiakas- ja potilasturvallisuudesta, ja kun tämä tehtävä tuli avoimeksi, niin päätin hakea”, hän kertoo. Työ laatupäällikkönä toi jälleen kerran uutta ajateltavaa ja erilaista näkökulmaa työhön. Kun Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue aloitti, Kristiina työskenteli ensin laatuasiantuntijana ja lopulta asiakaskokemusasiantuntijana.
Nuoruuden työkokemus ohjasi alalle
Sairaanhoitajan ura ei ollut lapsuuden unelma-ammatti. ”Alun perin tutustuin hoitotyöhön lukioikäisenä, kun työskentelin vanhainkodissa Ylikiimingissä. Luulen, että kokemukseni tuosta työstä vaikuttivat minuun niin, että päätin opiskella alaa”, Kristiina mietiskelee.
Sairaanhoitajana Kristiinalle on ollut tärkeää nähdä, kuinka potilaiden vointi on parantunut hoidon ansiosta. ”Hoitotyössä jokaisella käsiparilla on merkitystä – työyhteisö ja siitä saatava tuki on tärkeää kaikille tätä työtä tekeville”, hän pohtii.
Kristiina on myös nähnyt, kuinka ala on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Tänä päivänä potilaita osallistetaan enemmän omaan hoitoonsa. ”Potilaan hoitoa ajatellaan nyt enemmän kokonaisuutena, yhtenäisenä hoitopolkuna”, Kristiina toteaa.
Ammattitaitoaan kannattaa kehittää
Pohdetta Kristiina kiittelee monien mahdollisuuksien työantajana. ”Pohteella on tarjolla hyvin erilaisia tehtäviä esimerkiksi sairaanhoitajan koulutuksella oleville henkilöille. Työssä on mahdollisuus oppia paljon, ja itseään kannattaa aina kehittää”, Kristiina muistuttaa.
Työn touhusta Kristiina jää kaipaamaan arjen rutiineja ja tuttua yhteisöä. ”Olen aina viihtynyt tässä talossa ja työssä yleensäkin. Täällä törmää päivittäin tuttuihin ja pääsee vaihtamaan ajatuksia”, hän kertoo.
Uransa alkutaipaleella oleville Kristiinalla on yksi tärkeä neuvo. ”Opiskeluaika tai työuran alku on aivan ihanteellista aikaa! Silloin voi kaikkea katsoa ja tutkia avoimin silmin. Aina kannattaa kysyä ja kyseenalaistaakin. Avoin suhtautuminen asioihin on hyvin palkitsevaa”, hän rohkaisee.