Tarve koulupsykologeille on suuri ja töitä on paljon. Nykypäivän koulumaailmassa pyritään kohtaamaan oppilaat yksilöllisesti ja huomaamaan mahdolliset tuen tarpeet. Tietoisuus ja ymmärrys näistä asioista on myös lisääntynyt. Lisäksi lasten ja nuorten haasteet ovat muuttuneet: esimerkiksi somemaailma pääsee vaikuttamaan lapsiin ja nuoriin vahvasti, ja monenlaiset yhteiskunnan ja maailmantilanteen haasteet tuovat turvattomuutta myös heidän elämäänsä ja kokemusmaailmaansa.
Koulupsykologin työssä Virva pääsee yhdistämään kiinnostuksensa kohteet eli lasten psyykkisen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin psykologian sekä kouluyhteisön toiminnan.
“Koen työni merkitykselliseksi, koska pääsen vaikuttamaan lasten hyvinvointiin ennaltaehkäisevästi ja matalalla kynnyksellä. Olen mukana jokapäiväisessä arjessa heidän omassa lähiympäristössään. Kun huolet ja haasteet huomataan aikaisessa vaiheessa, voidaan estää niiden kasautuminen ja vakavoituminen”, Virva Sarias kertoo työstään.
Pienet muutokset voivat kääntää suunnan parempaan
Koulupsykologina Virvan työpäivät ovat hyvin vaihtelevia. Yksittäisiä oppilaita käy psyykkisen voinnin arvioinnissa, tukikäynnillä tai oppimisen haasteisiin liittyvällä tutkimuskäynnillä. Työpäiviin kuuluu myös palavereja perheiden ja koulun muiden työntekijöiden kanssa, oppilashuoltoryhmien kokoontumisia sekä erilaisia tiimi-, työyhteisö-, verkosto- tai yhteistyökokouksia.
Virva käy kuraattoreiden kanssa myös säännöllisesti konsultaatiokäynneillä kouluilla ja esikouluryhmissä. Koulupsykologit tekevät lisäksi mahdollisuuksien mukaan yhteisöllistä työtä esimerkiksi luokkatyöskentelyn, ryhmien ohjaamisen ja ryhmäyttämisen parissa.
“Pohteella pystyn tekemään koulupsykologin työtä laajasti, vaikuttavasti, monipuolisesti sekä pitkäjänteisesti. Olen työskennellyt samoilla kouluilla jo yli kymmenen vuoden ajan. Tällä alueella on mukavaa pienen kylän meininkiä, jolloin on helppoa tulla tutuiksi niin perheiden kuin muiden yhteistyötahojen kanssa”, Virva jatkaa.
Parasta Virvan mielestä koulupsykologin työssä on se, että hän pääsee näkemään aidon muutoksen lapsen tai nuoren elämässä.
“Kohtaan lasten ja nuorten kautta elämän kirjon laidasta laitaan. Pitkänkään työuran jälkeen tähän työhön ei kyllästy eikä rutinoidu. Vaikka työssä ollaan tekemisissä monenlaisten haasteiden kanssa, siinä ollaan aina myös vahvasti tuen, toivon ja toipumisen tiellä ”, hän pohtii.
Virva pitää myös siitä, että koulupsykologina on mahdollisuus tehdä sekä yksilötyötä oppilaiden kanssa että yhteisöllistä työtä, jossa voi vaikuttaa koko kouluyhteisön toimintaan ja tarjota tukea laajemmin oppilasryhmille ja luokille.
“Työssäni olen nähnyt käytännössä sen, kuinka suuri merkitys varhaisella ja oikea-aikaisella tuella voi olla lapsen elämään. On palkitsevaa huomata, miten pienetkin muutokset, nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen voivat kääntää oppilaan voinnin kohti parempaa”, hän kertoo.
Herkkyyttä ja tasapainoilua eri näkökulmien välillä
Koulupsykologin työssä on toki myös haasteita. “Oppilasmäärät voivat olla isoja: yhdellä koulupsykologilla saattaa olla hoidettavana useampia kouluyksiköitä. Koska työhön kuuluu monia erilaisia tehtäviä, on tärkeää huolehtia omasta ajan ja työkalenterin hallinnasta ja siitä, että työnkuva on selkeästi määritelty. Esihenkilön tuki on myös keskeistä”, Virva kertoo.
Haasteena työssä voi olla oma riittämättömyyden tunne. “Joskus on hyväksyttävä omat rajalliset mahdollisuudet auttaa. Työssä pitää pystyä sietämään keskeneräisyyttä, tilanteen epämääräisyyttä sekä sitä, että tukimuotoja on saatavilla rajallisesti. Usein edetään pienin askelin. Koulupsykologina minun täytyy huomata antaa vanhemmille aikaa lapsen tai nuoren haasteiden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen. On tärkeää, että he myös voivat kokea tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi”, hän jatkaa.
Virva kertoo, että koulupsykologin työ on usein tasapainoilua monien eri näkökulmien, toiveiden ja tarpeiden välillä. “Kuulen lapsen ääntä, vanhempien näkemyksiä ja huolia, opettajien kokemuksia ja ajatuksia sekä koulun arjen realiteetteja. Näiden näkemysten yhteensovittaminen vaatii herkkyyttä, empatiakykyä ja hyviä vuorovaikutustaitoja, jotta kukaan ei koe tulevansa ohitetuksi ja jokainen voi kokea tulleensa kuulluksi”, hän kertoo työstään.
Tukea työhön omasta tiimistä
Pohteella opiskeluhuollossa työskentelee suuri joukko terveydenhoitajia, kuraattoreita ja koulupsykologeja. Eri alueiden lähitiimit kokoontuvat aktiivisesti ja säännöllisesti.
“Omasta tiimistäni ja työyhteisöstäni saan paljon tukea omaan työhöni. Kollegiaalinen tuki sekä oman ammattiryhmän että muiden opiskeluhuollon työntekijöiden kesken on ehdottoman tärkeää työn kuormituksen käsittelyyn. Mahdollisuus säännöllisiin tapaamisiin ja yhteiseen keskusteluun on hyvin tärkeää sekä työn laadun että oman jaksamisen kannalta. Tiimissä tuemme toinen toisiamme ja asioiden jakaminen on helppoa. Mielestäni toimiva tiimi onkin ehdottomasti yksi tärkeimmistä tekijöistä työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin. Vaikka koulupsykologi toimiikin usein omilla kouluillaan ainoana ammattinsa edustajana, en itse koe koulupsykologin työtä yksinäisenä työnä. Yhteydet muihin koulupsykologeihin ovat tiiviit ja meillä on kouluilla ympärillämme paljon muita ammattilaisia, joiden kanssa voimme jakaa asioita. Työasioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin”, Virva tiivistää lopuksi.