Se on tarkoitettu erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, jotka kohtaavat työssään opiskelijoita ja heidän oppimiseensa, hyvinvointiinsa tai ohjaukseensa liittyviä kysymyksiä. Se on paikka, jossa voidaan pysähtyä opiskelija-arjen kysymysten äärelle, jakaa kokemuksia ja etsiä yhdessä toimivia tapoja tukea opiskelijaa. Olohuoneissa ei keskitytä vain yksittäisiin tilanteisiin, vaan opiskelijan ohjausta tarkastellaan kokonaisuutena: miten hyvä kohtaaminen syntyy, miten eri tavoin tuetaan oppimista, miten huoli otetaan puheeksi, miten opiskelijan osallisuutta vahvistetaan ja miten ohjaaja voi toimia yhtä aikaa sensitiivisesti, jämäkästi ja pedagogisesti perustellusti.
Keskustelut ovat rakentuneet prosessinomaisesti toisiinsa liittyvien teemojen ympärille. Lähtökohtana on ollut opiskelijamyönteinen ilmapiiri ja hyvä ohjaussuhde. Kun opiskelija kohdataan arvostavasti, kuunnellen ja turvallisuutta rakentaen, syntyy perusta oppimiselle, osallisuudelle ja luottamukselle. Tästä on ollut luonteva siirtyä pohtimaan sitä, mitä tapahtuu silloin, kun kaikki ei sujukaan odotetusti. Olohuoneissa on käsitelty huolen puheeksi ottamista: miten vaikeitakin asioita voidaan nostaa esiin niin, että tavoitteena on tuki, ymmärrys ja tilanteen eteenpäin vieminen, ei syyllistäminen. Keskeistä on ollut huomion siirtäminen tulkinnoista havaintoihin sekä ongelmista myös opiskelijan voimavaroihin.
Huolen puheeksi ottamisesta keskustelu on edennyt dialogiin, kysymiseen ja kuuntelemiseen. Olohuoneissa on tunnistettu, että hyvä ohjaus ei rakennu valmiista vastauksista vaan kyvystä pysähtyä opiskelijan tilanteen äärelle, kuulla eri näkökulmia ja rakentaa ymmärrystä yhdessä. Kysymysten merkitystä on tarkasteltu erityisesti siitä näkökulmasta, miten ne voivat avata keskustelua, vahvistaa opiskelijan toimijuutta ja tukea yhteistä ajattelua. Samalla on pohdittu sitä, miten liian nopeat oletukset, arvioivat kysymykset tai kontrolloiva tapa puhua voivat kaventaa ymmärrystä ja heikentää luottamusta.
Näistä teemoista on luontevasti siirrytty vallan, vastuun ja sensitiivisen kohtaamisen kysymyksiin. Ohjaustilanteissa valta on aina jollain tavalla läsnä, ja siksi on tärkeää tunnistaa, miten oma tapa toimia vaikuttaa opiskelijan kokemukseen. Olohuoneissa on pohdittu, milloin tarvitaan varhaista reagointia, milloin joustoa, miten toimitaan turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa ja miten opiskelijaa voidaan tukea niin, että hän ymmärtää, mitä tehdään ja miksi. Tällainen läpinäkyvyys vahvistaa luottamusta ja tekee ohjauksesta oikeudenmukaisempaa.
Opiskelija-asioiden olohuoneiden erityinen arvo on siinä, että ne tukevat reflektiota, toisilta oppimista ja pedagogisen osaamisen vahvistumista. Yhteisissä keskusteluissa ammattilaiset voivat tarkastella omaa toimintaansa, sanoittaa kokemuksiaan ja huomata, millaiset ajattelu- ja toimintatavat ohjaavat omaa työtä. Reflektio tekee näkyväksi sekä vahvuuksia että kehittämiskohteita, ja samalla se auttaa jäsentämään, miten teoria, arvot ja käytännön tilanteet liittyvät toisiinsa. Kun kokemuksia jaetaan kollegojen kanssa, syntyy vertaisoppimista: oma ymmärrys laajenee, käyttöön löytyy uusia näkökulmia ja hyväksi havaittuja käytäntöjä voidaan soveltaa myös omassa työssä. Samalla ymmärrys toisten työstä lisääntyy, eri ammattiryhmien näkökulmat tulevat tutuimmiksi ja monialainen yhteistyö vahvistuu. Tällainen yhteinen oppiminen vahvistaa pedagogista osaamista konkreettisesti, sillä ohjausosaaminen kehittyy juuri vuorovaikutuksessa, yhteisessä ajattelussa ja arjen tilanteiden tutkimisessa.
Olohuone-tapahtumat ovat osoittaneet, että opiskelijoiden ohjaus ei ole irrallinen tehtävä, vaan jatkuva, yhdessä rakennettava prosessi. Siinä hyvä kohtaaminen luo perustan, dialogi syventää ymmärrystä, varhainen puheeksi ottaminen mahdollistaa tuen ja yhteinen reflektio kehittää toimintaa eteenpäin. Samalla vahvistuu myös opiskelijamyönteinen toimintakulttuuri, jossa opiskelija nähdään oppijana, osallisena ja yhteisön tärkeänä jäsenenä. Juuri siksi opiskelija-asioiden olohuoneet ovat merkityksellinen tapa tukea sekä opiskelijoita että heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia. Olohuoneet tarjoavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille tukea ja käytännön välineitä opiskelijaohjaukseen sekä vahvistavat samalla heidän osaamistaan asiakas- ja potilastyössä.
Kirjoittajat
Osaamiskoordinaattorit Anu Niemi-Weckström, Eevaleena Lithovius ja Riina Jämsä