Jokainen tarvitsee edes yhden ihmisen joka välittää – joskus tämä ainoa ihminen on ammattilainen

Monialainen osaamisen tuki lastensuojelun sosiaalityössä -hankkeen yhteistyöhaastattelussa Auta Lasta ry:n Veturointi-toiminnan lastensuojelun kokemusasiantuntija Anniina Koskela ja kehittämistoiminnan päällikkö Mervi Saloheimo.

Monialainen osaamisen tuki lastensuojelun sosiaalityössä -hanke tukee lastensuojelun toimintakulttuurin uudistamista mallintamalla ja juurruttamalla systeemistä ajattelua ja työotetta sekä monialaisen asiantuntijuuden hyödyntämistä osana Pohteen lastensuojelun sosiaalityön arkea. Hanke on Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027-ohjelman mukainen, toteuttaen erityistavoitetta 5.1 Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen. Tämä haastattelu on 2. osa hanketiedotuskokonaisuutta, jossa Monialainen osaamisen tuki lastensuojelun sosiaalityössä -hankeen kohde- ja sidosryhmien ääni tuodaan esille.

Pysähdyn Anniinan ja Mervin kanssa hetkeen. Tapaamisessamme on läsnä välitön tunnelma, yhteistyömme on rakentunut toisen nähdyksi ja kuulluksi tulemiselle, merkityksellisyydelle. Sitä on parhaimmillaan monialainen yhteistyö. Tässä haastattelussa kokemuksella on tärkeä rooli. Kokemuksella, joka on lapsen elämää.

“Olen ollut mukana Auta Lasta ry:n Veturointi-toiminnassa noin 1,5 vuoden ajan. Nuorten kohtaaminen ja työ on minulle voimavara”, Anniina kertoo. ”Minä taidan olla oikea hoyryveturi”, Mervi naurahtaa. Hän kertoo tulleensa toimintaan mukaan Veturointi-hankkeen alkaessa 2015. Mervi on työskennellyt aiemmin Kehitysvammaisten palvelusäätiössä ja tehnyt osallisuutta ja yhdenvertaisuutta tukevaa työtä. Nykyisessä työssään Mervi kertoo oppivansa koko ajan uutta, samalla kun uutta kehitetään. Hän kertoo olleensa mukana monen ihmisen ala- ja ylämäissä sekä nähnyt nuorten kasvun ja vahvistumisen – voimaantumismatkan.

”Hoidetaan näkyvää oiretta, kun pitäisi hoitaa juurisyytä”

Systeemisessä ajattelussa ja työotteessa lapsen elämä nähdään kokonaisuutena, jossa jokainen systeemin osa vaikuttaa toiseensa. Jos me mietitään lasta osana tätä laajempaa systeemiä, miten te näette lapsen aseman yhteiskunnassa ja tässä ajassa?

“Nykyään on tietoa ja ymmärrystä. Lasta ei pidetä enää pikkuaikuisena, vaan tiedetään lapsen kehityskaari ja tarpeet. Tässä ajassa lapsen näkökulma ja oikeudet jää kuitenkin muiden asioiden varjoon. Eriarvoisuus ja lapsiperheköyhyys vaikuttavat lasten ja nuorten arkeen. Toiset voivat hyvin ja toiset ovat taas heikommassa asemassa. Meillä on Lapsen oikeuksien sopimus, jonka pitäisi olla velvoittavana kaikessa työssä, mitä tehdään lasten kanssa”, Mervi toteaa. “Olen samaa mieltä siitä, että tietoisuus on lisääntynyt lapsen kehityksen, tarpeiden ja mielenterveyden suhteen. Mutta joku tässä maailmassa on mennyt päin prinkkalaa, koska lapset ja nuoret voivat tosi huonosti. Päihde- ja mielenterveyshaasteet ovat aika vahvasti läsnä. Hoidetaan näkyvää oiretta, kun pitäisi hoitaa juurisyytä. Tämä koskee niin nuoria kuin aikuisiakin, joilla on päihdehaasteita”, Anniina sanoo. “Olen kohdannut matkan varrella useita nuoria, joilla ei ole ollut ennen sijoitusta minkäänlaista päihteiden käyttöä. Kun nuori on päätynyt laitokseen eikä ole saanut pahaan oloon mitään apua, toinen nuori on tarjonnut päihteitä apukeinoksi. Tästä syntyy valmis kierre. Toki toivon, ettei tämä olisi enää tätä päivää. En halua maalata liian synkkää kuvaa, mutta yksikin nuori, jonka tilanne pahenee häntä suojeltaessa, on liikaa”, Mervi jatkaa.

________________________________________________________________________________________________________________________________

Tämä on hyvä pysähtymisen paikka ja kutsunkin sinut, blogitekstin lukija, pohtimaan mihin keskitymme, kun kohtaamme lapsen? Asettuuko keskiöön oireet ja näkyvä toiminta vai pystymmekö pysähtymään lapsen ajatusten ja tunteiden äärelle näkyvän toiminnan taustalla? Kuulemaan, mitä lapselle on tapahtunut? Mitä sinun suhteesi merkitsee lapselle?

________________________________________________________________________________________________________________________________

”Kun on turvallinen olo, ei tarvita suojakilpiä tai tikareita”

Hankkeemme kohderyhmänä on lastensuojelun sosiaalityöntekijät, joiden kanssa teemme yhteistyötä. Minkä merkityksen te annatte suhdeperustaiselle työskentelylle lastensuojelussa?

“Lapseen ja perheeseen täytyy luoda luottamuksellinen suhde ja siltä pohjalta lähdetään tukemaan heidän elämäänsä. Ei se helppoa ole, kun lapsi oireilee vahvasti ja on tullut pettymyksiä aikuisiin. Nuorilla voi olla sellaisia ajatuksia, että tuokin lähtee kohta. Turhaan kertoa, jos on saanut kuulla, kuinka huono on ja kaikessa on arvioinnin kohteena. Kyllä silloin helposti nousee muurit päälle eikä halua ottaa vastaan minkäänlaista tukea, vaikka toisen tarkoitus on hyvä. Ammattilainen voi ajatella, että se on nuoren asenteesta kiinni, mutta nuorelle se voi olla pelko hylkäämiskokemuksesta”, Mervi kertoo.

Anniina jatkaa: “Jos on ahdistettu nurkkaan, menet suojakuoren taakse ja piikittelet tikareilla. Kun on turvallinen olo, ei tarvita suojakilpiä tai tikareita.”

“Lasten kanssa työskennellessä työn lähtökohtana tulee olla turvallisuuden tunne. Nuorelle voi myös kertoa, että mikäli hänen on vaikea puhua asiasta nyt, siihen voidaan palata myöhemmin ja olet häntä varten. Aina keskusteleminen ei ole helpoin tapa oman kokemusmaailman avaamiseen, vaan esim. musiikki, sanataide ja ylipäätään boxin ulkopuolelle meneminen voivat olla luontevampi reitti”, Mervi toteaa.

Suhteiden ylläpitäminen on vaativaa työtä, se edellyttää hyviä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja mutta myös kykyä havainnoida vuorovaikutusta ja ymmärtää sitä. Tämä luo edellytyksen turvalliselle kohtaamiselle ja mahdollistaa luottamuksellisen yhteyden muodostumisen ihmisten välille. On tärkeää ymmärtää, että suhteet ulottuvat yksilöiden väliseltä tasolta myös palvelujärjestelmiin ja yhteiskunnallisellekin tasolle. Yksilötason toimintaa voi olla haastava ymmärtää tarkastelematta sen suhdetta koko järjestelmään.

”Että nuori saa olla juuri semmoinen kuin hän kokee itse olevansa”

Anniina: “Turvaa ja luottamusta luo se, että nuori saa olla juuri semmoinen kuin hän kokee itse olevansa ilman häpeää. Ei ole väliä, mitä kieltä puhut tai oletko etsimässä identiteettiäsi. Jos tyttö haluaa olla poika, saa olla näin. Meillä kaikilla on ennakkoluuloja, ne on hyvä tunnistaa ja käydä läpi. Jos ei jostain tiedä, nuorelta voi aina kysyä asiasta. Luottamus on äärettömän tärkeää ja aito kiinnostus. Ettei nuorelle jää se ajatus, että aina kysellään siitä, mistä on itsellä vaikea puhua. Olisi ystävä ja puhuisi niistä ihan pienistä arjen asioista ja antaisi kaverillista, ystävällistä läsnäoloa. Vaikka nuori oireilee, sillä voi olla paljon voimavaroja ja osaamista.”

Me jokainen olemme keholtamme ja mieleltämme yksilöllisiä, meissä jokaisessa on monta puolta. Itsemäärittely tulisi olla jokaisen oikeus. Se on yhdenvertaisuuden perusta, eikä sitä kenenkään tulisi yrittää muuttaa. Kun saamme olla näkyviä omina itsenämme, voimme olla olemassa.

”Palautetietoisen työskentelytavan kautta saa suoran palautteen, ollaanko oikealla tiellä”

“Ne verkostot jäävät nuoren mieleen, jossa joku on sanonut hänestä jotain hyvää. On siksikin tärkeää, että verkostossa on joku, jonka kanssa nuori on voinut valmistautua tapaamiseen”, Mervi kertoo.

“Palautetietoinen työskentelytapa osallistaa ja sen kautta saa suoran palautteen, ollaanko oikealla tiellä työskentelyssä. – M: Lasten ja nuorten olisi tärkeä saada kokea itsensä merkityksellisiksi. Ensimmäinen askel lapsen osallisuuden vahvistamiseen olisi, että jokainen lapsi saisi olla osallinen omassa elämässään, tulla nähdyksi ja kuulluksi. Keinoja lapsen osallisuuden vahvistamiseen on myös lapsivaikutusten arviointi päätöksenteossa. Lapset ja nuoret voisivat olla enemmänkin mukana päätöksentekoprosesseissa. Nuorisovaltuusto toki on, mutta siinä kuuluu vain hyvin pienen porukan ääni”, Anniina sanoo.

Lapsen osallisuus ei synny ilman aikuisen vahvaa tukea siihen. Kun lapsen osallisuus toteutuu, sillä on usein välittömiä vaikutuksia ammattilaisten toimintaan ja lapsen omaan elämään. Osallisuuden kokemukset ehkäisevät myös eriarvoistumista ja vääränlaisten valta-asetelmien syntymistä. Lapsen oikeus osallisuuteen on vahvasti lainsäädännöllä suojattu. Mutta tämä oikeus muuttuu lapselle todelliseksi, vasta kun sitä hänelle tarjotaan.

”Rakkaus on jokaisen lapsen oikeus”

Monialainen osaamisen tuki lastensuojelun sosiaalityössä -hankkeessamme toivo kulkee aina mukana, koska muutos on mahdollista vain silloin, jos on toivoa. Miten te näette toivon merkityksen lapselle, joka on lastensuojelun asiakkuudessa?

“Toiveikkuutta täytyy ruokkia, jos se on jollakulla hiipunut. Meidän muiden tehtävä on kannatella nuorta ja niitä hyviä asioita hänen elämässään, että hän pikkuhiljaa löytää toivon kipinöitä”, Mervi kertoo.

A: “Nähtäisiin toivoa niissäkin ihmisissä, joilla on enemmän haasteita elämässä. Kaikki ei oo mennyt, vaikka siltä tuntuu. Jaksettaisiin auttaa ja pysyä rinnalla vahvana. Mitä vahvempi toivo on, sitä paremmin ihminen voi.” – M: “Välittäminen ja rakkaus on lähtökohta auttamistyön tekemiselle, se on jokaisen lapsen oikeus. Jokainen tarvitsee edes yhden ihmisen, joka välittää sekä asettaa tarvittaessa rajoja. Joskus tämä ainoa ihminen on ammattilainen.”

Hankeyhteistyö

Olemme tehneet Auta Lasta ry:n Veturointi-toiminnan kanssa vaikuttavaa yhteistyötä. Lastensuojelun nuoret kokemusasiantuntijat ovat jalkautuneet kanssamme asiakasverkostoihin yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa, osallistuneet sosiaalialan ammattilaisille suunnattuihin koulutuksellisiin työpajoihin sekä hankkeessa valmistuvan riskinarvioinnin työvälineen kehittämiseen. Mervi, kehittämistoiminnan päällikkönä, on ollut jakamassa asiantuntijuuttaan mm. hankkeen järjestämässä TeeHetki yhdessä -dialogissa.

“Yhteistyö on ollut tosi antoisaa ja vaikuttavaa, että on saanut Veturina tukea nuoria. Työskentely kanssanne on ollut turvallista ja se on sujunut mutkattomasti. On pystynyt luottamaan, että kanssanne voi purkaa myös omia ajatuksia”, Anniina toteaa.

“Yhteistyö on ollut hedelmällistä sekä innostavaa. Teistä huokuu tosi ihana asenne ja arvomaailma sekä kehittämisen halu. Haluatte kehittää lastensuojelua lapsi- ja nuorilähtöisesti, mikä on tärkeää. Hankeen kautta me saamme sitä työntekijän näkökulmaa, mikä tukee Vetureita heidän työssään nuoren kanssa. Vetureilta tulee omaa kokemustietoa, koko ryhmän kokemustietoa ja niille nuorille sitä tukea. Yhteistyö lisää ymmärrystä puolin ja toisin. Tämä kaikki lisää jokaisen osaamista ja valmiuksia tukea lasta ja nuorta, kun ymmärrys lisääntyy. Tässä vahvistuvat kaikki”, Mervi sanoo.

Tietoa Monialainen osaamisen tuki lastensuojelun sosiaalityössä -hankkeesta

Monialainen osaamisen tuki lastensuojelun sosiaalityössä -hankkeen tavoitteena on tukea lastensuojelun toimintakulttuurin uudistamista mallintamalla ja juurruttamalla systeemistä ajattelua ja työotetta sekä monialaisen asiantuntijuuden hyödyntämistä osana Pohteen lastensuojelun sosiaalityön arkea.

• Euroopan sosiaalirahaston (ESR+) rahoittama hanke.
• Hankkeen päätoteuttajana on Pohde.
• Hanke on Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027-ohjelman mukainen ja toteuttaa sen toimintalinjan 5 erityistavoitetta 5.1 Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen.
  • Strateginen painopiste 12–17-vuotiaiden lasten sijaishuollon ehkäisy ja vähentäminen, oikea-aikaisuus
• Hankeaika 1.5.2024-31.5.2026
• Varsinainen kohderyhmä on Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijät ja lastensuojelun avohuollon tiimit. Hanke keskittyy erityisesti näiden ammattilaisten osaamisen ja työskentelyn tukemiseen.
• Välillinen kohderyhmä on lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevat 12–17-vuotiaat lapset ja nuoret, joiden tilanteessa pohditaan sijoituksen mahdollisuutta tai jotka ovat sijoitettuna avohuollon tukitoimena tai kiireellisesti. Lisäksi välillisenä kohderyhmänä ovat näiden lasten ja nuorten läheisverkostot sekä muut ammattilaisverkostot.

Lisätietoja

projektipäällikkö Anu Niemi-Weckström, anu.niemi-weckström@pohde.fi, 050 413 2931