Hankkeen matkalla on rakennettu yhteistä ymmärrystä siitä, miten systeeminen ajattelu, suhdeperustainen työote, lapsen osallisuus ja monialainen yhteistyö voivat vahvistaa vaikuttavaa lastensuojelun sosiaalityötä arjessa.
Hankkeen lähtökohtana oli Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella tunnistettu tarve tukea lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä kompleksisissa asiakas- ja verkostotyöntilanteissa, vahvistaa yhteisiä toimintatapoja sekä kirkastaa lastensuojelun sosiaalityön ydintä. Tavoitteena ei ollut tuoda arkeen irrallista kehittämistä, vaan rakentaa osaamisen tukea yhdessä niiden ammattilaisten kanssa, jotka tekevät lastensuojelun sosiaalityötä joka päivä lasten, perheiden ja verkostojen kanssa.
Systeeminen ajattelu auttaa näkemään kokonaisuuden
Systeeminen ajattelu on ollut hankkeen keskeinen punainen lanka. Lastensuojelussa lapsen tilannetta ei voida ymmärtää vain yksittäisten tapahtumien, oireiden tai palvelutarpeiden kautta. Tarvitaan kykyä pysähtyä katsomaan millaisissa suhteissa, verkostoissa ja rakenteissa lapsen arki rakentuu. Kun lapsen, perheen, läheisten ja ammattilaisten näkökulmat tuodaan yhteiseen tarkasteluun, myös ratkaisut voivat löytyä aiempaa kokonaisvaltaisemmin.
Hankkeen jalkautuva monialainen osaamisentuki tarjosi sosiaalityöntekijöille mahdollisuuksia yhteiseen reflektioon, konsultaatioon ja tilanteiden moninäkökulmaiseen jäsentämiseen. Tarkoituksena oli vahvistaa työntekijöiden omaa asiantuntijuutta ja tarjota rinnalle tila, jossa vaikeita kysymyksiä voidaan ajatella yhdessä ilman liiallisten ennakko-oletusten vaikutusta.
Suhdeperustaisuus palauttaa työn ytimen kohtaamiseen
Hankkeen aikana vahvistui ymmärrys siitä, että vaikuttava lastensuojelun sosiaalityö rakentuu suhteissa. Suhdeperustainen työote tarkoittaa lapsen, vanhempien ja verkoston kohtaamista tavalla, jossa luottamus, kuulluksi tuleminen ja yhteinen ymmärrys voivat vähitellen rakentua. Se ei ole menetelmä muiden joukossa, vaan tapa olla lastensuojelun työssä läsnä.
Suhdeperustaisuus haastaa kiireen ja palveluorientaation. Se kutsuu kysymään, tunnemmeko lapsen arjen riittävän hyvin, ymmärrämmekö perheen kokemusta ja uskallammeko pysähtyä myös silloin, kun ratkaisuja odotetaan nopeasti. Hankkeen palautteissa nousi esiin, että yhteinen työskentely auttoi sosiaalityöntekijöitä tarkastelemaan tilanteita ilman syyllistämistä ja etsimään lapsen edun mukaisia ratkaisuja yhdessä perheiden ja verkostojen kanssa.
Lapsen osallisuus on enemmän kuin kuuleminen
Lapsen osallisuus on kulkenut hankkeen työssä läpileikkaavana periaatteena. Osallisuus ei tarkoita vain sitä, että lapselta kysytään mielipidettä, vaan sitä, että lapsen kokemus, arki, ihmissuhteet, toiveet ja huolet vaikuttavat aidosti siihen, miten hänen tilannettaan ymmärretään ja millaisia ratkaisuja tehdään.
Hankkeessa lapsen osallisuutta vahvistettiin sekä työskentelytapojen että konkreettisten välineiden avulla. Kehittämistyössä korostui ajatus siitä, että lapsen äänen tulee olla mukana myös silloin, kun aikuiset arvioivat riskejä, tuen tarvetta tai sijoituksen mahdollisuutta. Lapsen suojelun AKKUNA -työväline syntyi tukemaan juuri tällaista kokonaisvaltaista, näkyvämpää ja moninäkökulmaisempaa arviointia.
Yhdessä kehittäminen teki muutoksen mahdolliseksi
Hankkeen matka on ollut ennen kaikkea yhteistä kehittämistä. Työtä ei tehty lastensuojelun arjen ulkopuolelta käsin, vaan yhdessä sosiaalityöntekijöiden, tiimien, esihenkilöiden, johdon ja monialaisten yhteistyökumppaneiden sekä lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden kanssa. Sosiaalityöntekijät toivat kehittämiseen käytännön työn kokemuksen, esihenkilöt rakenteiden ja juurruttamisen näkökulman ja monialaiset kumppanit oman asiantuntijuutensa lapsen ja perheen tilanteen ymmärtämiseen sekä lastensuojelun kokemusasiantuntijat omat kokemuksensa.
Yhdessä kehittäminen tarkoitti työpajoja, dialogeja, sparrauksia, koulutuksia, jalkautuvaa tukea ja jatkuvaa palautteen keräämistä. Se tarkoitti myös sen hyväksymistä, että toimintakulttuurin muutos vie aikaa. Alkuvaiheen epävarmuus, erilaiset odotukset ja kysymykset hankkeen roolista olivat osa matkaa. Kun hankkeen tarkoitus konkretisoitui arjen työn tueksi, myös luottamus ja kiinnostus vahvistuivat.
Esihenkilöiden merkitys nousi hankkeen aikana erityisen tärkeäksi. Uudet työvälineet, yhteiset periaatteet ja reflektiiviset rakenteet eivät juurru pysyväksi osaksi työtä ilman johtamista, yhteistä suuntaa ja arjen rakenteita. Siksi hankkeen yksi tärkeä oppi oli, että osaamisen vahvistaminen ja toimintatapojen uudistaminen edellyttävät yhtä aikaa työntekijöiden, tiimien ja esihenkilöiden sitoutumista.
Monialainen yhteistyö rakentuu yhteisestä kielestä
Monialainen yhteistyö ei synny vain siitä, että eri ammattilaiset ovat saman pöydän ääressä. Se edellyttää yhteistä kieltä, roolien selkeyttä, toisten työn tuntemista ja halua rakentaa ymmärrystä lapsen tarpeiden ympärille. Hankkeen aikana tuli näkyväksi, kuinka paljon yhteistyöhön voi sisältyä oletuksia toisten työstä ja kuinka tärkeää on tehdä omaa ajattelua ja työn reunaehtoja näkyväksi.
Monialainen osaamisentuen tiimi mallinsi yhteistä reflektiota ja auttoi rakentamaan tilanteisiin lapsen tarpeista lähtevää yhteistyötä. Tavoitteena oli, että lapsen ympärille kootaan tarkoituksenmukainen verkosto, lapsen oma “dream team”, jossa läheiset ja ammattilaiset voivat yhdessä tukea lapsen turvallisuutta, hyvinvointia ja tulevaisuutta.
Mitä hankkeen matkasta jää käteen?
Hankkeen aikana syntyi toimintamalleja, työvälineitä ja materiaaleja, jotka jäävät tukemaan lastensuojelun sosiaalityötä myös hankkeen päättymisen jälkeen. Niitä ovat muun muassa monialaisen jalkautuvan osaamisentuen toimintamalli, Lapsen suojelun AKKUNA -työväline, tiimityön ja monialaisen yhteistoimijuuden kartat sekä erilaiset ohjeistukset, koulutusmateriaalit ja viestinnälliset sisällöt.
Vielä tärkeämpää on kuitenkin se yhteinen ymmärrys, joka hankkeen aikana vahvistui. Lastensuojelun sosiaalityö tarvitsee rakenteita, joissa työntekijöillä on mahdollisuus reflektoida, oppia yhdessä ja saada tukea vaativiin tilanteisiin. Se tarvitsee myös johtamista, joka mahdollistaa suhdeperustaisen, systeemisen ja lapsen osallisuutta vahvistavan työn arjessa.
Monialainen osaamisentuki lastensuojelun sosiaalityössä -hankkeen matka muistuttaa, että lastensuojelun kehittäminen ei ole vain uusien mallien rakentamista. Se on myös yhteistä pysähtymistä sen äärelle, millaista lastensuojelun sosiaalityötä haluamme tehdä ja millaiset rakenteet auttavat meitä toimimaan lapsen edun mukaisesti.
Kun lastensuojelua kehitetään yhdessä sosiaalityöntekijöiden, esihenkilöiden, lasten, perheiden ja monialaisten kumppaneiden kanssa, syntyy enemmän kuin yksittäisiä työvälineitä. Syntyy yhteistä kieltä, jaettua vastuuta ja vahvempaa uskoa siihen, että myös kaikkein vaativimmissa tilanteissa voidaan rakentaa lapselle turvallisempaa arkea ja tulevaisuutta.
Haluamme kiittää yhteisestä matkasta kaikkia työskentelyssämme mukana olleita ja erityisesti Pohteen lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä ja esihenkilöitä.
Hanketiimi
- Anu Niemi-Weckström, projektipäällikkö
- Katri Turunen, kehittäjäsosiaalityöntekijä
- Kaisa Laiti, psykiatrinen sairaanhoitaja
- Johanna Mäki, perheterapeutti
