Suomi
English
Svenska
Kempeleen sosiaali- ja terveyskeskuksen röntgenosastolla on töissä yksi henkilö. Röntgenhoitajat Nina Määttä ja Niina Lunki työskentelevät osastolla kumpikin 50 prosenttisesti. Yhteisiä työpäiviä hoitajilla on hyvin harvoin. Silloin, kun molemmat ovat töissä yhtä aikaa, täytyy osasto pitää joinain päivinä kokonaan kiinni.
”Olemme sopineet yhdessä vastuuyksikköpäällikkömme kanssa, että meillä on yhteisiä työpäiviä yksi tai kaksi kertaa yhden kolmen viikkoa kestävän työvuorojakson aikana. Kun työvuoron aikana tulee tiukka paikka ja tarvitsee selvittää jokin asia, niin silloin täytyy soittaa toiselle, vaikka hän olisi vapaallakin”, Nina ja Niina kertovat työarjestaan.
Vuodenajat näkyvät arjen työssä
Työpäivä Kempeleen sosiaali- ja terveyskeskuksen röntgenissä alkaa kello 7.45. Ensimmäiset asiakkaat tulevat kello 8.15. Sitä ennen röntgenlaite avataan ja lämmitetään. Työvuorossa oleva hoitaja tarkistaa päivän asiakkaat ja heidän lähetteensä: tarvitaanko kenties lisätietoja tai pitäisikö ottaa yhteyttä jonnekin ennen kuin asiakas tulee röntgeniin. Edellisen vuoron raportin hoitajat jättävät toisilleen usein Teams-viestintäsovelluksen avulla. Myös sähköpostit täytyy aina tarkistaa ennen kuin asiakkaita alkaa saapua. Niistä löytyy usein ajankohtaisia tietoja.
Asiakkaat saapuvat joko ajanvarauksella, päivystyksestä, kotihoidosta tai Kempeleen sosiaali- ja terveyskeskuksen akuuttiosastolta. Kiireelliset päivystysasiakkaat tietenkin muuttavat aina omalta osaltaan päivän kulkua. ”Meillä käy keskimäärin noin parikymmentä asiakasta päivässä. Välillä on tosi kova kiire ja tauot tahtovat jäädä lyhyiksi”, Nina ja Niina kertovat.
Hoitajat ovat huomanneet, että vuodenajat vaikuttavat siihen, kuinka paljon ja minkälaisia kuvia röntgenissä otetaan. ”Talvisin röntgenkuvissa käy paljon keuhkokuumepotilaita, keväisin teemme hammaskuvauksia, kesäisin asiakkaamme ovat pääsääntöisesti päivystyspotilaina tulevia lapsia, jotka ovat kaatuneet pyörällä tai hyppineet trampoliinilla ja syksyisin koulujen hammastarkastuksista tulevia asiakkaita”, hoitajat toteavat. Kesäkuu ja heinäkuu ovat hiljaisimpia kuukausia. Heinäkuussa 2025 Kempeleen röntgen onkin suljettu.
Työkaverin ja esihenkilöiden tuki on aina saatavilla
Nina ja Niina muodostavat toisiaan täydentävän yhden hoitajan osaston, jossa asioista puhutaan, sovitaan ja joustetaan yhdessä tuumin. ”Olemme kumpikin erilaisissa elämäntilanteissa, joten voimme sopia lomista ja arkielämän asioista todella joustavasti. Vaikka näemme toisiamme tosi harvoin, olemme yhteisesti kiinnittäneet paljon huomiota siihen, että otamme toisemme huomioon. Muistamme toistemme merkkipäivät ja juhlapyhien tienoilla meillä on tapana jättää toisillemme pieniä muistamia tai viestejä. Olisihan se hankalaa, jos emme yhden henkilön yksikössä oikein tulisi toimeen”, Nina ja Niina kertovat hymyillen.
”Tässä työssä oman työn tuloksen näkee heti. Kokemuksen karttuessa myös huomaa, kuinka esimerkiksi oman taidot röntgenkuvien ottamisessa ovat kehittyneet.”
Hoitajat kiittävät myös Kempeleen sosiaali- ja terveyskeskuksessa työskentelevää henkilökuntaa. ”Täällä on kaiken kaikkiaan todella hyvä työskentelyilmapiiri. Kaikki ihmiset ovat mukavia ja helposti lähestyttäviä. Aina voi nykäistä työkaveria hihasta ja kysäistä, jos on jotain mielen päällä”, he toteavat.
Erityiskiitoksen saavat röntgenin esihenkilöt. ”Meidän esihenkilömme kuuntelevat ja ottavat avoimin mielin vastaan kehitysehdotuksia. Esihenkilömme eivät ole fyysisesti samassa rakennuksessa, vaan heidän työpisteensä ovat Kuusamossa, Oulaisissa ja Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Tämä ei kuitenkaan haittaa ollenkaan. Päinvastoin! Nyt meillä on esihenkilöinä oman alamme osaajia, joten saamme heiltä tukea entistä paremmin. Kun hyvinvointialueet aloittivat toimintansa ja siirryimme Kempeleen kunnalta Pohteen työntekijöiksi, pääsimme omiemme joukkoon ja osaksi suurta yhteisöä”, Nina ja Niina kertovat tyytyväisinä.
Yksin voi olla kerrallaan vain yhdessä paikassa
Röntgenosaston arjen pyörittäminen yksin on usein myös haastavaa. Etenkin silloin, kun potilas on hyvin huonokuntoinen tai esimerkiksi muistisairas. ”Joskus huonokuntoiset potilaat tulevat röntgeniin ilman saattajaa. Silloin meidän röntgenhoitajina täytyy pystyä huolehtimaan sekä potilaasta että röntgentekniikasta yhtä aikaa. Jos samaan aikaan joku koputtaa ovella tai puhelin soi, niin kädet loppuvat auttamattomasti kesken. Ilman saattajaa tulevien muistisairaiden kanssa emme puolestaan voi koskaan olla varmoja, että saammeko heihin kunnolla puheyhteyttä ja minkä verran voimme luottaa heidän kertomukseensa omasta voinnistaan”, Nina ja Niina kertovat työarjen haastavista hetkistä.
Kiperissä tilanteissa hoitajat kaipaisivat usein myös kollegan mielipidettä. Myöskään ajankohtainen tieto sosiaali- ja terveyskeskuksen vastaanotosta röntgenosastolle ei aina kulje riittävän nopeasti. ”Onneksi esihenkilömme ovat saman alan ihmisiä ja jonkun heistä saa tarvittaessa aina kiinni”, hoitajat kiittelevät.
Yksin työskentely on toisaalta myös kehittänyt hoitajien ongelmanratkaisukykyä ja itseohjautuvuutta. ”Vaikka yksin työskentelyssä on omat haasteensa, on tämä toisaalta myös mukavaa. Pääsee itse etsimään ratkaisut arjen työssä eteen tuleviin tilanteisin ja vaikuttamaan oman työpäivän kulkuun”, Nina ja Niina tuumivat. ”Niin ja ei pidä unohtaa meidän asiakkaitamme. Vaikka huonokuntoisten potilaiden kanssa onkin välillä haastavaa pärjätä yksin, asiakkaat ovat ihania ja olemme saaneet heiltä hyvää palautetta. Asiakkaat ovat kiitollisia, että pääsevät kuviin ja heidän kanssaan on helppoa jutustella”, hoitajat jatkavat.
Aamuisin on mukavaa tulla töihin
Kempeleen röntgenosaston hoitajat odottavat sunnuntai-iltaisin tulevaa työviikkoa levollisin mielin. ”Tänne on mukava tulla töihin joka aamu. Voimme rehellisesti sanoa, että tykkäämme olla töissä täällä. Mielestämme myös palkat ovat Pohteella kilpailukykyiset”, Nina ja Niina toteavat.
Hoitoalalla arkityöaika ei ole itsestään selvää, joten Nina ja Niina ovat tyytyväisiä myös siihen. ”Työmme on monipuolista ja saamme olla tekemisissä ihmisten kanssa. Pidämme siitä, että tässä työssä asiakaskontaktit ovat lyhyitä: kuvaamme asiakkaamme, jonka jälkeen he jatkavat matkaa hoitopolullaan”, hoitajat kertovat. Röntgenhoitajan työ on hoitajien mielestä kiehtovaa, ja ala kehittyy nopeasti. Röntgenhoitajaksi opiskellaan ammattikorkeakoulussa, ja opintojen valmistuttua hoitajat voivat työskennellä hyvin monenlaisten kuvantamistutkimusten ja sädehoidon teknologioiden parissa. ”Tässä työssä oman työn tuloksen näkee heti. Kokemuksen karttuessa myös huomaa, kuinka esimerkiksi oman taidot röntgenkuvien ottamisessa ovat kehittyneet. No otinpas minä nyt hyvät kuvat, tulee joskus pohdittua ihan itsekseen!”, Nina ja Niina tuumaavat lopuksi.