Kun aikuinen sairastuu, kuka huomaa lapsen?

Julkaistu
Huoltajan ongelmat voivat vaikuttaa merkittävästi lapsen arkeen, turvallisuuden tunteeseen ja hyvinvointiin. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde on kehittänyt lasten huomioimista aikuisten palveluissa tammikuusta 2026 lähtien.

Vastaanotolla istuu aikuinen, joka kertoo uupumuksesta, unettomista öistä ja siitä, ettei arki enää pysy käsissä. Keskustellaan voinnista, tuen tarpeesta ja seuraavista askelista. Tapaamisen jälkeen asiakas lähtee kotiin. Mutta millaiseen kotiin?

Odottavatko siellä lapset? Onko joku heistä oppinut tarkkailemaan vanhemman vointia jo kotiovella? Huolehtiiko joku iltapalasta tai pikkusisaruksesta? Tietävätkö lapset, mistä on kyse, vai yrittävätkö he täyttää hiljaisuuden omilla selityksillään?

Lapsen hyvinvointi kuuluu kaikkiin palveluihin

Vanhemman mielenterveyden häiriö, päihteiden käyttö, pitkäaikaissairaus, taloudelliset vaikeudet, väkivalta tai muu kuormittava elämäntilanne voi vaikuttaa merkittävästi lapsen arkeen, turvallisuuden tunteeseen ja hyvinvointiin. Vaikutukset voivat ulottua aikuisuuteen saakka. Silti lapsi ei välttämättä kohtaa yhtäkään ammattilaista, joka kysyisi hänen tilanteestaan.

Kun lapsi huomataan ajoissa, hän saa ikätasoista tietoa vanhempien tilanteesta ja perheelle tarjotaan oikea-aikaista tukea, voidaan vahvistaa lapsen selviytymistä ja ehkäistä ongelmien kasautumista.

Pohteella kehitetään perheiden palveluja

YPPA-hankkeessa on kehitetty lasten huomioimista aikuisten palveluissa tammikuusta 2026 lähtien. Tavoitteena on rakentaa toimintamalli, jonka avulla asiakkaan lapset ja heidän tilanteensa huomioidaan järjestelmällisesti osana aikuisten palveluja.

Kehittämiseen osallistuu aikuisten palvelujen sekä lasten, nuorten ja perheiden palveluiden ammattilaisia. Yhteistyö on tärkeää, sillä lapsen ja perheen tarvitsema tuki ei yleensä rakennu yhden palvelun sisällä.

Olemme päässeet jo luomaan toimintamallin runkoa, joka muodostuu viidestä vaiheesta:

  • Tunnista: Onko asiakkaalla alaikäisiä lapsia tai merkittävä rooli lapsen elämässä?
  • Ota puheeksi: Keskustele vanhemman kanssa lasten arjesta, hyvinvoinnista, huolista ja voimavaroista.
  • Arvioi: Pohdi, miten aikuisen tilanne vaikuttaa lapseen ja tarvitseeko lapsi, vanhempi tai koko perhe lisätukea.
  • Toimi ja ohjaa: Tue aikuista ja hänen vanhemmuuttaan. Kokoa tarvittaessa perheen ympärille monialainen verkosto ja toimi viipymättä, jos las­ten­suo­je­luil­moi­tuk­sen tarve nousee esiin.
  • Yhteistyön rakenteet ja seuranta: Yhteiset käytännöt ohjaavat ammattilaisten konsultaatiota, yhteistyötä, kirjaamista, vastuunjakoa ja verkostotyötä sekä varmistavat sovittujen asioiden seurannan.

Toimintamallin rinnalle kehitetään työvälineitä, ohjeita ja yhteistyökäytäntöjä. Mallin osia on tarkoitus pilotoida alkuvuodesta 2027. Keräämme myös tällä hetkellä aikuisten palveluissa asioivilta vanhemmilta palautetta siitä, miten lapset ja vanhemmuus huomioidaan tällä hetkellä ja mitä pitäisi vielä kehittää.

Kehittämistyö ei tapahdu tyhjiössä

Pro­jek­ti­suun­nit­te­li­jan näkökulmasta kehittämistyö on ollut yhtä aikaa innostavaa ja haastavaa. Hyvinvointialueilla tapahtuu paljon samaan aikaan: palvelut muuttuvat, henkilöstö vaihtuu ja lainsäädäntö uudistuu. Kehittämistä tehdään siis keskellä jatkuvaa muutosta, mikä edellyttää epävarmuuden ja keskeneräisyyden sietämistä. Haastava ajankohta ei kuitenkaan tee kehittämisestä mahdotonta.

Ymmärrän hyvin, että arjen kiireessä kehittämistyöhön osallistuminen voi tuntua vaikealta, vaikka sen tarve tunnistetaan. Kehittämistä ei kuitenkaan tehdä yksin eikä irrallaan käytännön työstä, vaan jokainen voi osallistua siihen omalla tavallaan: välittämällä asiakaskyselyn, vastaamalla työntekijäkyselyyn, jakamalla kokemuksia tai osallistumalla työryhmien työskentelyyn. Samalla tarvitaan esihenkilöiden ja johdon sitoutumista sekä mahdollisuuksien luomista osallistumiselle.

Toimintamallia ei voida rakentaa yhden palvelun tai yksittäisten työntekijöiden varaan. Sen on sovittava erilaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin riippumatta siitä, missä tai kuka asiakkaan kohtaa. Kehittämiseen tarvitaan meitä kaikkia, sillä lapsen hyvinvointi ei saa olla sattumaa.

Huomaa lapsi, vaikka hän ei olisi asiakkaana

Ajatus tästä blogista syntyi 15.–22.11.2026 vietettävistä Mie­len­ter­veys­vii­kos­ta ja Lapsen oikeuksien viikosta, joiden teemat ovat Oikeus parempaan ja Jokainen lapsi on arvokas. Viikkojen yhtäaikaisuus muistuttaa siitä, kuinka tiiviisti aikuisten mielenterveys, vanhemmuus ja lasten hyvinvointi kietoutuvat yhteen.

Kun aikuinen tulee palveluun, hänen tilanteessaan ovat näkymättömästi läsnä myös läheiset ja lapset. Siksi lapsen huomioiminen kuuluu meille kaikille. Alkuun pääsee yksinkertaisilla kysymyksillä:

  • Onko sinulla lapsia?
  • Miten he voivat?
  • Miten tilanteesi näkyy lasten arjessa?
  • Tietävätkö lapset riittävästi siitä, mitä perheessä tapahtuu?
  • Saatteko riittävästi tukea?

Joskus yksi kysymys riittää avaamaan keskustelun, joka johtaa oikea-aikaiseen apuun. Lapsi ei useinkaan pyydä apua itse, joten hänen hyvinvointinsa on aikuisten vastuulla. Siksi jokaisella ammattilaisella on tärkeä tehtävä: huomata, kysyä ja varmistaa, ettei yksikään lapsi jää näkymättömäksi. Tämä voi olla pieni teko ammattilaiselle, mutta lapselle sillä voi olla suuri merkitys.

EU-logo ja Euroopan unionin osarahoittama -teksti.

Jenni Uusitalo

Kirjoittaja työskentelee projektisuunnittelijana Yhdenvertaiset palvelut lapsiperheille Pohteella -hankkeessa.