31.8. vietetään kansainvälistä yliannostuskuolemien ehkäisypäivää (International Overdose Awareness Day). Tämän vuoden teemana on ”25 vuotta myöhemmin. Edelleen tarpeellinen.” (25 years on. Still needed.) (International Overdose Awareness Day: 31 August). Suomessa olemme osa synkkiä tilastoja. Tilastokeskuksen kuolemansyytilastojen mukaan nuorten yleisimpiä kuolinsyitä ovat tapaturmat ja itsemurhat. Huumeisiin liittyvät myrkytykset muodostavat merkittävän osan nuorten tapaturmaisista kuolemista, vaikka suuri osa näistä kuolemista olisi ehkäistävissä. Vuonna 2024 joka kymmenes huumekuolema oli itsemurha. (Huumekuolemat vähenivät vuonna 2024 – paluu vuoden 2022 tasolle | Tilastokeskus)
Stigma ja häpeä voivat olla huumeita ja muita päihteitä käyttävälle nuorelle merkittäviä esteitä avun hakemiselle. Häpeää ja stigmaa voivat lisätä epäonnistuneet vieroitusyritykset sekä kohtaamiset sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ja muiden viranomaisten kanssa. Sanavalinnoilla ja rakenteilla on suora yhteys siihen, uskaltavatko nuoret hakea tukea ajoissa. Sillä, puhummeko ”päihdenuorista” vai päihteitä käyttävistä nuorista, on suuri merkitys. ELOSSA – nuorten huumekuolemien ehkäisyn ohjelman kehittämishankkeissa pyritään siihen, että häpeää ja pelkoa vähentämällä nuoren polku avun äärelle vahvistuu. Kun stigmaa puretaan sekä arjen kohtaamisissa että rakenteissa, nuoren on helpompi tulla nähdyksi, löytää tukea oikea-aikaisesti ja saada apua ennen tilanteen kriisiytymistä. Tämä voi osaltaan ehkäistä myös nuorten kuolemia. Yksikin pelastettu henki on aina jonkun lapsi, puoliso, äiti, isä, sisarus tai ystävä.
Nuorten päihdepalveluiden kehittäminen ja huumekuolemien ehkäisy Pohteella -hankkeessa on kohdattu 13–23-vuotiaita nuoria, joiden hyvinvointia, terveyttä ja arkea on kuormittanut haitallinen tai riskialtis päihteiden käyttö. Hankkeessa kohdatut nuoret korostavat, että avun vastaanottamisen perustana on kiireetön ja luottamuksellinen suhde ammattilaiseen. Nuoret toivovat tulevansa kohdatuiksi kunnioittavasti ja arvostavasti, ensisijaisesti ihmisinä eikä ongelmien kautta. He muistuttavat, että yksikin kohtaaminen voi jättää pysyvän jäljen. Positiivinen kokemus voi kannatella ja madaltaa kynnystä hakeutua uudelleen avun piiriin myös mahdollisten hoito- tai palvelukatkosten jälkeen. Nuorille on tärkeää, että ammattilainen ei asetu auktoriteetin rooliin, vaan rinnalla kulkijaksi, joka luo tunteen yhteisestä tavoitteesta ja samalle puolelle asettumisesta. Lisäksi nuoret pitävät erityisen tärkeänä turvallista, johdonmukaista ja luotettavaa ammattilaista.
Kokemusasiantuntijavanhemman näkökulmasta nuoren tilanteen varhainen havainnointi on tärkeää. Ensimmäinen ympäristö, jossa nuoren hyvinvointia, kaveripiiriä ja mahdollisia riskitekijöitä voidaan seurata, on koti. Erityistä huomiota olisi hyvä kiinnittää jo noin 9–10 vuoden iässä, jolloin osalla lapsista voi olla ensimmäisiä kokemuksia päihteistä. Vanhemman on tärkeää olla kiinnostunut siitä, missä lapsi liikkuu, millaisissa ympäristöissä hän viettää aikaansa ja keiden kanssa hän on tekemisissä.
Huumeista keskustelua ei kannata välttää vaan puhua aiheesta avoimesti. Nuoren kohtaaminen, kysyminen ja aidon kiinnostuksen osoittaminen eivät johda huumeiden käyttöön. Sen sijaan hiljaisuus ja leimaavat asenteet voivat estää avun hakemista ja vastaanottamista.
Kirjoittaja
Veronica Hanhisuanto, projektipäällikkö, Nuorten päihdepalveluiden kehittäminen ja huumekuoleminen ehkäisy Pohteella -hanke