Unihäiriöt

Unettomuus on tavallisin unihäiriö. Siitä kärsii tilapäisesti noin 35–50 prosenttia ja pitkäaikaisesti noin 12 prosenttia suomalaisista.

Unettomuushäiriöksi vaiva määritellään, jos se toistuu vähintään kolme kertaa viikossa ja on kestänyt vähintään kuukauden ajan.

Jos heräät aamulla virkeänä, et kärsi unettomuudesta. Unentarve on yksilöllinen ominaisuus, ja unen rakenne muuttuu kevyemmäksi iän myötä. Siksi sekään ei vielä merkitse unettomuushäiriötä, että iän myötä alkaa heräillä yöllä useammin ja aamuisin ehkä nousee ylös jo aikaisemmin.

Unettomuutta ylläpitävät usein:

• Asenteet
• Uskomukset
• Pelot
• Toimintamallit
• Ylivireystila, stressi
• Unettomuuden diagnosointi

Diagnosointi

Kansainvälisen unihäiriöluokituksen mukaan unettomuushäiriön diagnoosissa seuraavien kriteerien tulee täyttyä samanaikaisesti:

1. Unettomuus on kestänyt vähintään kuukauden ajan. Unettomuuden oireina voi olla nukahtamisvaikeus, unessa pysymisen vaikeus, liian varhainen aamuyön heräily, nukkumaanmenoajan viivästyminen tai kyvyttömyys nukahtaa ilman toisen henkilön läsnäoloa.

2. Unihäiriö aiheuttaa päiväaikaisia oireita ja haittoja, kuten uupumusta, jaksamattomuutta ja huonon olon tunnetta, tarkkaavuuden, keskittymiskyvyn tai muistin häiriöitä, alentunutta mielialaa, aamuväsymystä ja/tai päiväaikaista väsymystä, ärtyneisyyttä, impulsiivisuutta tai aggressiivisuutta, aloitekyvyn puutetta, haluttomuutta, tapaturma-alttiuden ja virhesuoritusten lisääntymistä tai huolestumista omasta unesta.

3. Unettomuus ei johdu vain huonoista nukkumisolosuhteista, kuten nukkumisympäristön turvattomuudesta, valoisuudesta, liian kuumasta lämpötilasta, melusta, hajuista, epämukavasta sängystä tai sopimattomasta nukkumisajankohdasta.

4. Unettomuutta esiintyy vähintään kolmena yönä viikossa.

5. Unettomuus ei johdu ensisijaisesti muusta unihäiriöstä tai jostakin muusta sairaudesta.

Unettomuudesta löydät lisätietoa Käypä hoito -verkkosivulta.

Unettomuus (Käypähoito.fi)

Unitutkimukset diagnoosin apuna

Tarkemmat unitutkimukset ovat joskus perusteltuja diagnoosin varmistamiseksi. Onko taustalla uniapneaa, yöllistä raajaliikehäiriötä, viivästynyttä unijaksoa tai muita unihäiriöitä, jotka selittäisivät unettomuuden?

Suppealla yöpolygrafialla voidaan sulkea pois uniapnea. Viikon tai kahden viikon kestoinen aktigrafiamittaus – ranteessa pidettävä lääkinnällinen mittauslaite –  kertoo paljon unen pituudesta, laadusta ja vuorokausirytmistä. Myös laadukkailla älykelloilla ja sormuksilla voidaan saada näistä tietoa.

Diagnostiikasta löydät lisätietoa Käypä hoito -verkkosivulta.

Unirekisteröinnit (Käypähoito.fi)

Toiminnallinen unettomuus on yleistä

Toiminnallinen eli psykofysiologinen unettomuus on yleisin unettomuuden muoto. Syynä on yleisimmin stressi. Se voi liittyä akuuttiin kriisiin tai poikkeavaan elämäntilanteeseen, kuten sairastumiseen, läheisen kuolemaan, irtisanomisuhkaan, rakastumiseen tai muuhun muutokseen elämäntilanteessa. Kyseessä on normaali reagointi ahdistaviin tekijöihin ja erilaisiin elämänmuutoksiin. Useimmiten tämäntyyppinen unettomuus paranee itsestään aikaa myöten.

Pitkittyessään toiminnallisesta unettomuudesta kehittyy unettomuushäiriö. Unettomuushäiriön kehittymisen syynä voi olla esimerkiksi unilääkkeiden tarpeettoman pitkä käyttöaika tai haitallisten unettomuutta ylläpitävien ajattelu- ja toimintamallien kehittyminen.

Unettomuus alkaa useimmiten nukahtamisvaikeuksilla, mutta pitkittyneen unettomuushäiriön tyypillisimmät oireet ovat yöllinen heräily ja kykenemättömyys nukahtaa uudelleen. Kroonisesta psykofysiologisesta unettomuushäiriöstä kärsivät ihmiset ovat usein ylivirittyneitä jännittäjätyyppejä ja he kärsivät muistakin ahdistusoireista. Selvää depressiota tai vakavampaa psykiatrista häiriötä ei todeta.

Uneton pelkää, että hän ei saa nukutuksi. Kyseessä on negatiivinen ehdollistuminen nukahtamiseen omassa vuoteessa. Uneton ihminen saattaa torkahtaa television ääreen, mutta omaan vuoteeseen mentyään hän ei pysty nukahtamaan tai heräilee toistuvasti.

Unettomuushäiriöstä ja sen hoidosta löydät lisätietoa Uniliiton verkkosivulta.

Unettomuushäiriö ja sen hoito (Uniliitto.fi)

Unettomuuden omahoito-ohjelman löydät Mielenterveystalon verkkosivulta. Voisiko se auttaa sinua?

Unettomuuden omahoito-ohjelma (Mielenterveystalo.fi)

Syitä unettomuuden taustalla

Unettomuus voi johtua monista fyysisistä ja psyykkisistä tekijöistä. Se voi esiintyä itsenäisenä häiriönä tai liittyä muihin sairauksiin.

Psyykkiset ja neuropsykiatriset syyt

• Masennus ja ahdistuneisuushäiriöt: Valtaosa näistä häiriöistä kärsivistä nukkuu huonosti.
• ADHD ja autismikirjon häiriöt: Tyypillisesti uni-valverytmi viivästyy ja aamuväsymys lisääntyy. Vireystilan säätely on usein poikkeavaa.
• Unettomuushäiriö ja psykiatriset sairaudet voivat esiintyä yhtä aikaa.
• Pitkittynyt unettomuus voi altistaa masennukselle.

Fyysiset sairaudet ja oireet

• Kivut: Selkäkipu, nivelkivut, fibromyalgia ja syöpäkipu voivat häiritä unta ja pahentua unettomuuden seurauksena.
• Hengitystie- ja sydänsairaudet: Nenän tukkoisuus, allergiat, sydän- ja keuhkosairaudet voivat heikentää unen laatua.
• Vatsa- ja virtsaelinten vaivat: Esimerkiksi refluksitauti, virtsarakon tulehdukset ja vatsavaivat voivat häiritä unta.
• Iäkkäillä ja muistisairailla huonolaatuinen yöuni ja unettomuus voivat olla ensimmäisiä oireita virtsarakon tulehduksesta.
• Vaihdevuodet: Yöhikoilu voi vaikeuttaa nukkumista.
• Kilpirauhasen liikatoiminta voi aiheuttaa unettomuutta ja pulssin nopeutumista.
• Uniapnea: Noin kolmasosa uniapneapotilaista kärsii myös unettomuudesta (COMISA).
• Levottomat jalat -oireyhtymä (RLS): Pitkäkestoisen unettomuuden taustalla voi olla diagnosoimaton RLS.

Elämäntavat ja ulkoiset tekijät

• Alkoholi ja liiallinen kahvinjuonti häiritsevät unta, erityisesti heikentävät unenlaatua ja rikkovat unen rakennetta.
• Epäsäännöllinen unirytmi ja stressi voivat pahentaa unihäiriöitä.

Lääkkeet ja niiden vaikutukset
Jotkut lääkkeet voivat aiheuttaa unettomuutta tai pahentaa olemassa olevia unihäiriöitä:

• Antihistamiinit: Voi pahentaa RLS-oireita.
• Astmalääkkeet: Virkistävä vaikutus voi vaikeuttaa nukahtamista.
• Bentsodiatsepiinit: Ahdistuksen paheneminen iltaisin, vieroitusoireet.
• Dementialääkkeet ja huumausaineet: Aivotoiminnan aktivaatio voi häiritä unta.
• Keskushermostostimulantit: ADHD-lääkkeet, kofeiini ja energiajuomat voivat vaikeuttaa nukahtamista.
• Masennuslääkkeet: NRI, SNRI, SSRI ja trisykliset lääkkeet voivat vaikuttaa uneen.
• Parkinson-lääkkeet, sytostaatit ja erektiohäiriölääkkeet: voivat aiheuttaa unihäiriöitä.

Unettomuuden hoito

Unettomuuden hoidossa käytetään kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä (CBT-I), jotka sisältävät:

• Unenhuoltoa ja rutiinien parantamista
• Negatiivisten ajatusmallien muuttamista
• Rentoutusmenetelmiä ja stressinhallintaa

Unettomuuden lääkkeettömästä hoidosta löydät videon Terveyskirjaston verkkosivulta.

Miten unettomuutta hoidetaan ilman lääkkeitä? (Terveyskirjasto.fi)

Löytäisitkö itsellesi sopivia toimintatapoja unesi parantamiseksi Reittiksen Elintavat-verkkosivun Uni-osiosta?

Uni 

Levottomat jalat -oireyhtymä, RLS on varsin yleinen neurologinen oireyhtymä, mutta silti edelleen melko tuntematon. Levottomilla jaloilla tarkoitetaan alaraajojen epämiellyttävää tuntemusta, joka pakottaa liikuttelemaan jalkoja, koska liikuttelu helpottaa epämiellyttävää oloa. Levottomat jalat eroaa selvästi suonenvedoista, joilla tarkoitetaan alaraajojen lihassupistuksia.

Vaiva tuntuu henkilön ollessa levossa ja ilmenee yleensä nukkumaan mennessä. Tällöin se voi haitata pahastikin unen saantia. Vaiva helpottaa jalkoja liikuttaessa ja etenkin kävelemällä. Levottomien jalkojen oireyhtymästä puhutaan, kun vaiva ilmenee ainakin kolmesti viikossa vähintään kolmen kuukauden ajan.

Levottomat jalat -oireyhtymä vaivaa yleensä yli 40-vuotiaita, ja sen yleisyys lisääntyy iän myötä. Vaivaan näyttäisi vaikuttavan perimä. Joskus se on yhteydessä raskauteen tai raudan puutteeseen. Myös trisykliset masennuslääkkeet, serotoniinin takaisinoton estäjät ja beetasalpaajat voivat tuoda oireita.

Säännöllinen liikunta saattaa vähentää levottomien jalkojen oireita, mutta runsasta liikkumista sekä kofeiinin ja alkoholin nauttimista ja tupakointia tulee välttää ennen nukkumaan menoa. Lue lisää Uniliiton ja Terveyskirjaston verkkosivuilta.

Tunnistatko sairautesi levottomat jalat (PDF)

Levottomat jalat (Uniliitto.fi)

Levottomat jalat -opas (PDF)

Levottomat jalat -oireyhtymä (Terveyskirjasto.fi)

Uniapneaa sairastaa jopa puolitoista miljoonaa suomalaista, osa heistä tietämättään. Sairauteen liittyy unenaikaisia hengityskatkoksia, jotka voivat kestää kymmenestä sekunnista yli minuuttiin.

Uniapnea aiheuttaa huomattavaa päiväväsymystä, päänsärkyä, masennusta ja keskittymiskyvyttömyyttä. Nukkuja saattaa herätä tukehtumisen tunteeseen, suun kuivumiseen ja kurkkukipuun.

Hoitamaton uniapnea on merkittävä riskitekijä muun muassa sydän- ja verisuonitaudeille sekä diabetekselle. Uniapneaa pidettiin pitkään vain ylipainoisten miesten tautina, mutta myös hoikat miehet sekä kaiken kokoiset ja ikäiset naiset voivat sairastua siihen. Naisten uniapnea jää vielä helpommin huomaamatta kuin miesten, ja sen oireet saatetaan sekoittaa esimerkiksi vaihdevuosiin tai masennukseen.

Jos epäilet sairastavasi uniapneaa, hakeudu lääkäriin. Uniapneaan on olemassa tehokkaita hoitokeinoja. Yleisin on CPAP-laite eli ylipainehengityshoito, joka parantaa unenlaatua merkittävästi. Lievemmissä tapauksissa apua voi saada myös yksilöllisesti teetettävästä uniapneakiskosta, kielen lihaksia aktivoivista harjoitteista sekä nukkumisasennon muuttamisesta; esimerkiksi kylkiasennossa nukkuminen voi helpottaa hengitystä.

Jos uniapneaan liittyy ylipainoa, painonhallinta on olennainen osa hoitoa, sillä painonpudotus voi lievittää oireita tai jopa poistaa uniapnean kokonaan. Pienikin painon lasku voi helpottaa hengitystä unen aikana ja parantaa unen laatua huomattavasti

Joskus uniapneaan voi liittyä myös unettomuutta, ja vaikka ei liittyisikään, monet uniapneapotilaat hyötyvät unenhuollon lääkkeettömistä keinoista.

Uniapnesta löydät lisätietoa Uniapnea, Uniliiton, Terveyskirjaston, Hengitysliiton ja Käypä hoito -verkkosivuilta.

Tee testi (Uniapnea.fi)

Uniapneasta ja sen hoidosta (Uniliitto.fi)

Unenaikaiset hengityskatkot (Terveyskirjasto.fi)

Uniapnea (Hengitysliitto.fi)

Uniapnea-opas (PDF)

Sairastatko tietämättäsi uniapneaa? (Käypähoito.fi)

Uniapnea (Käypähoito.fi)

Ihmiskeho toimii luonnostaan rytmissä, joka toistuu päivittäin. Tätä kutsutaan vuorokausirytmiksi. Rytmi kertoo keholle, milloin on aika olla hereillä ja milloin levätä. Se vaikuttaa muun muassa uneen, vireyteen, kehon lämpötilaan ja hormonien eritykseen.

Aivoissa sijaitsee niin sanottu ”keskuskello”, joka ohjaa tätä rytmiä. Tärkein viesti keskuskellolle tulee silmien kautta – valosta. Aamulla valo käynnistää kehon päivän, nostaa vireystilaa ja siirtää rytmiä eteenpäin. Illan hämärtyessä valo vähenee, ja keho valmistautuu uneen. Kun rytmi saa kulkea säännöllisesti valon avulla, uni tulee helpommin ja vireys pysyy tasaisempana päivän aikana.

Vuorokausirytmi ei ole kaikilla samanlainen. Toiset ovat luontaisesti aamuvirkkuja tai iltavirkkuja. Tämä taipumus on usein perinnöllinen. Rytmi voi myös muuttua iän mukana: lapset heräävät usein aikaisin, nuorten rytmi viivästyy ja vanhemmalla iällä rytmi jälleen aikaistuu.

Jos kehon sisäinen rytmi ei enää sovi ympäristön rytmiin, voi syntyä uni-valverytmihäiriö. Tämä tarkoittaa, että nukahtaminen, herääminen ja vireys eivät tapahdu silloin, kun haluaisi.

Rytmi voi häiriintyä esimerkiksi:

• vuorotyön takia
• pitkän lentomatkan (jet lag) jälkeen
• jos unirytmi on epäsäännöllinen tai vaihtelee paljon
• sairauksien tai iän tuomien muutosten vuoksi

Esimerkkejä uni-valverytmihäiriöistä

Viivästyneen univaiheen oireyhtymä on yleisin uni-valverytmin häiriö, etenkin nuoremmissa ikäryhmissä. Tämä ilmenee niin, että uni ei tule iltaisin, vaikka olisi jo nukkumaanmenoaika. Henkilöt kokevat olevansa virkeimmillään myöhään illalla ja nukkuisivat mielellään pitkälle aamupäivään.

Tavoitteena hoidossa on siirtää unirytmiä aiemmaksi niin, että väsymys alkaisi tuntua jo aikaisemmin illalla. Tämä onnistuu useimmiten:

• Oleskelemalla kirkkaassa valossa heti aamulla, esimerkiksi kirkasvalolampun äärellä tai ulkona luonnonvalossa.
• Ottamalla melatoniinia iltaisin, tarvittaessa ja ohjeen mukaan.
• Aikaistamalla vähitellen päivän menoja ja heräämistä, jotta rytmi kääntyy luonnollisesti.

Aikaistuneen univaiheen oireyhtymä on tavallinen vanhemmissa ikäryhmissä. Tällöin unentarve alkaa iltaisin hyvin aikaisin – joskus jo klo 18–20 välillä – ja herääminen tapahtuu aamuyöllä, esimerkiksi klo 3–5, vaikka yöunet olisivat sinänsä riittävän pitkät.

Tällainen rytmi voi häiritä sosiaalista elämää tai aiheuttaa haasteita, jos nukahtaminen iltapäivisin tapahtuu ennen toivottua aikaa ja herääminen tapahtuu turhan varhain.

Hoidon tavoitteena on siirtää unentarvetta myöhemmäksi iltaan. Tämä onnistuu lempeästi ja vähitellen seuraavilla keinoilla:

• Kirkasvalo ilta-aikaan.
• Käytä kirkasvalolamppua alkuillasta, esimerkiksi klo 17.30–19.00 välillä.
• Älä käytä kirkasvaloa enää myöhään illalla, jotta se ei piristä liikaa ja vaikeuta nukahtamista.
• Istu kirkasvalolampun äärellä noin 30–60 minuuttia.

Epäsäännöllinen unirytmi on uni-valverytmin häiriö, joka ilmaantuu yleensä jonkin sairauden yhteydessä. Tavallisimpia syitä ovat lapsilla hermoston kehitykseen liittyvät häiriöt, aikuisilla muistisairaudet, aivovammat ja aivokasvaimet.

Hoidon tarkoituksena on perussairauden hyvän hoidon ohella säännöllistää vuorokausirytmejä ja yhdistää unijaksot yhdeksi riittävän pitkäksi yöuneksi. Tämän takia hoito on suunniteltava siten, että se muodostaa aivojen sisäisen keskuskellon toiminnalle loogisen kokonaisuuden. Hoitoon voi kuulua muun muassa valossa oleskelua aamupäivän aikana, säännöllisinä mutta kiireettöminä toistuvia toimintoja päivän aikana ja melatoniinia iltaisin aina samaan kellonaikaan.

Tahdistumaton unirytmi eli muu kuin 24-tuntinen vapaasti juokseva uni-valverytmi, on sokeilla henkilöillä tavallinen uni-valverytmin häiriö. Myös näkevillä henkilöillä voi olla tahdistumaton unirytmi. Tahdistumattoman unirytmin kanssa samanaikaiset mielenterveyden häiriöt ovat tavallisia. Hoidon tarkoituksena on tahdistaa sisäinen keskuskello 24 tunnin mukaiseen aikatauluun.

Vuorotyöunettomuus  eli vuorotyöhön ja epäsäännöllisiin työaikoihin liittyvä unettomuus, on etenkin kolmivuorotyön yövuoroihin ja epäsäännöllisiin työaikoihin sidoksissa oleva uni-valverytmin häiriö.

Hoidon tarkoituksena on vähentää henkilön sisäisen keskuskellon ja työvuoron ulkoisen aikataulun välillä olevaa epätahtia. Työvuorosuunnittelun lisäksi vuorotyöunettomuutta voi ehkäistä ja lievittää sopivilla elintavoilla ja stressinhallintakeinoilla sekä itsehoidolla. Ratkaisut löytyvät usein perheen, ystävien, työtovereiden tai työterveyshuollon avulla. Lääkkeettömät keinot ovat hoidossa ensisijaisia.

Aikaerorasitukseksi kutsutaan kaikkia niitä oireita, jotka seuraavat pitkän lennon jälkeen. Sisäinen keskuskello sopeutuu äkillisesti vaihtuneeseen ulkoiseen aikatauluun, mutta se vie aikaa. Sopeutumiseen tarvittava aika riippuu lennon suunnasta ja sen aikana ylitettyjen aikavyöhykkeiden lukumäärästä. Rasitus kestää itään päin lennettäessä pitempään, koska sisäisen kellon on helpompi jätättää kuin edistää käyntiään. Aikaero kannattaa ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon jo matkaa valmisteltaessa. Aikaerorasituksen hoitona on valo tai melatoniini. Valo pitää virkeänä, melatoniini helpottaa nukahtamista.

Uni-valverytmin häiriöiden oireet

Jos rytmi ei ole kunnossa, olo voi olla väsyneempi, ärtyneempi tai voi olla vaikeuksia keskittyä. Jatkuva univaje vaikuttaa myös mielialaan ja terveyteen. Iltavirkkujen voi olla vaikea saada riittävästi unta, jos arki vaatii aikaisia herätyksiä. Tämä voi pidemmän päälle lisätä riskiä erilaisiin sairauksiin, kuten mielialahäiriöihin tai aineenvaihdunnan ongelmiin.

Rytmiin voi vaikuttaa. Säännölliset nukkumaanmenoajat, riittävä altistuminen luonnonvalolle ja omaan rytmiin sopivat valinnat auttavat tukemaan uni-valverytmiä. Joskus tarvitaan lisäkeinoja, kuten melatoniinia tai kirkasvalohoitoa, erityisesti jos rytmi ei korjaannu itsestään.

Uni-valverytmin häiriöiden itsehoito

Jos uni-valverytmi on häiriintynyt, sen saa usein takaisin tasapainoon pienillä arkisilla keinoilla. Tärkeintä on tehdä muutoksia säännöllisesti ja pitkäjänteisesti, koska kehon rytmit eivät muutu hetkessä. Alla on keinoja, joilla voit tukea luonnollista unirytmiäsi.

1. Säännöllinen rytmi tukee sisäistä kelloa

• Herää joka aamu samaan aikaan, myös vapaapäivinä. Tämä on tärkeämpää kuin nukkumaanmenoaika.
• Pidä myös ruokailuajat ja päivärutiinit mahdollisimman säännöllisinä. Ne antavat keholle selkeitä rytmisignaaleja.

2. Valo on tärkein tahdistaja

• Mene ulos päivänvaloon mahdollisimman pian heräämisen jälkeen. Näin keho ymmärtää, että päivä on alkanut.
• Vältä kirkkaita näyttöjä ja keinovaloa iltaisin, erityisesti kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa. Ne voivat siirtää unirytmiä myöhemmäksi.

3. Melatoniini voi auttaa rytmin korjaamisessa

• Melatoniini on kehon oma yöhormoni, jota alkaa erittyä illalla.
• Jos rytmi on viivästynyt tai tahdistumaton, melatoniinilisää voidaan käyttää rytmin siirtämiseen aikaisemmaksi.
• Käyttö kannattaa aloittaa pienellä annoksella (esim. 0,5–1 mg) ja ottaa 1–2 tuntia ennen haluttua nukahtamisaikaa.
• Melatoniinia saa ilman reseptiä, mutta pitkäaikaisessa käytössä on hyvä keskustella ammattilaisen kanssa.

4. Kirkasvalohoito tukee rytmin tahdistumista

• Kirkasvalolamppu jäljittelee päivänvaloa. Se voi auttaa erityisesti aamuvirkkuja, jotka heräävät liian aikaisin sekä iltavirkkuja, joilla on vaikeuksia herätä aamulla.
• Valohoito toimii parhaiten aamuisin heti heräämisen jälkeen.
• Käytä lamppua noin 30 minuuttia aamupalan tai muun rauhallisen toiminnan yhteydessä.

5. Uniympäristö ja iltarutiinit

• Pimennä makuuhuone hyvin – pimeys kertoo keholle, että on yö.
• Pidä makuuhuone rauhallisena ja viileänä.
• Rauhoita ilta. Vältä raskasta liikuntaa, ruutuaikaa ja raskaita aterioita ennen nukkumaanmenoa.
• Tee joka ilta samanlaisia rauhoittavia rutiineja ennen nukkumaanmenoa, jotta keho tietää, että uni on tulossa.

6. Päivän virikkeet auttavat rytmin säilymisessä

• Pysy aktiivisena päivän aikana: Liikunta, sosiaalinen vuorovaikutus ja ulkoilu tukevat hyvää vireystilaa ja vuorokausirytmiä.
• Vältä pitkien päiväunien nukkumista, jos unirytmi on ongelma – ne voivat siirtää unirytmiä myöhemmäksi.

Jos unirytmi ei korjaannu kotikonstein tai se haittaa arjen sujumista merkittävästi, kannattaa kääntyä terveydenhuollon ammattilaisen puoleen. Uni-valverytmihäiriöt ovat yleisiä, ja niihin on olemassa hoitokeinoja.

Uni-valverytmin häiriöistä löydät lisätietoa Uniliiton, Käypä hoito ja Terveyskirjaston -verkkosivuilta.

Uni-valverytmin häiriöt (Uniliitto.fi) 

Uni-valverytmin häiriöt (Käypähoito.fi)

Aikaerorasitus (Terveyskirjasto.fi) 

Parasomniat eli unen erityishäiriöt ilmenevät uneen liittyvänä liikehtimisenä, tuntemuksena tai käyttäytymismuutoksina. Unen erityishäiriöissä on kyse epätäydellisestä siirtymästä unen ja valveen välillä tai eri univaiheiden välillä. Osa niistä liittyy vahvasti tiettyyn univaiheeseen tai univaihesiirtymiin.

Parasomniat luokitellaan sen mukaan, missä univaiheessa ne esiintyvät.

• Syvästä unesta alkavia eli NREM-parasomnioita ovat sekavuushavahtuminen, unikauhukohtaus ja unissakävely.
• Vilkeunesta alkavia eli REM-parasomnioita ovat unihalvaukset, painajaisunet ja vilkeunen käyttäytymishäiriö RBD.
• Muita parasomnioita ovat yökastelu, uniharhat, räjähtävän pään oireyhtymä ja unenaikainen vaikerrus.

Tavallisimpia unen erityishäiriöitä ovat painajaisunet ja unihalvaus. Lapsilla ja nuorilla tavallisia ovat unissakävely, sekavuushavahtumiset ja unikauhukohtaukset sekä yökastelu. Lapsilla parasomnioita esiintyy yleisesti, mutta yleensä lievät oireet lakkaavat viimeistään aikuisikään tultaessa. Lähinnä ikääntyneillä ja eräissä sairauksissa esiintyy vilkeunen käyttäytymishäiriötä.

Lähes kaikki näkevät joskus painajaisia, ja satunnaisia unihalvauksia kokee jopa 40 prosenttia ihmisistä elämänsä aikana. Oireiden taustalla voi olla stressi, univaje, unen huollon ongelmat tai ilmaantua spontaanisti. Alkoholi, muut päihteet ja eräät lääkkeet altistavat erityishäiriöille.

Parasomnioiden diagnosointi

Parasomniat häiritsevät unta ja voivat altistaa tapaturmille. Jos oireet kokee pelottaviksi tai ahdistaviksi, voivat ne nostaa viretilaa ja aiheuttaa edelleen unettomuutta.

Diagnoosi edellyttää, että

• oireet toistuvat usein
• oireet haittaavat unen laatua ja päiväaikaista vireyttä tai
• altistavat nukkujan vaaratilanteille.

Parasomniat voivat kuulua myös johonkin sairauteen:

• Vilkeunen käyttäytymishäiriö voi olla merkki hermostoa rappeuttavasta sairaudesta.
• Painajaisunet kuuluvat traumaperäisen ahdistuksen oireistoon.
• Aikuisiällä alkavat unissakävelykohtaukset, muu unissa touhuilu ja yökastelu voivat olla merkkejä muusta sairaudesta.

Useimmissa unen erityishäiriöissä riittää pelkkä perusdiagnostiikka sekä potilaan tai tämän läheisen oirekertomukset. Sairaudet, jotka voivat liittyä parasomniaan on selvitettävä. Epäselvissä ja vaikeissa tapauksissa tehdään unipolygrafia. Tutkimuksessa mitataan EEG:tä eli aivosähkötoimintaa, silmänliikkeitä, lihasjänteyttä, hengitysilmavirtausta, rintakehän ja pallean hengitysliikkeitä, veren happipitoisuutta, syketaajuutta, kuorsausta, nukkuma-asentoa ja jalkojen liikkeitä.

Oirekuvat ja hoito

• Havahtumishäiriöt alkavat syvästä unesta. Niille on tyypillistä, että vireys ei palaa normaalisti, ihminen reagoi hitaasti ja sekavasti, joskus aggressiivisestikin esimerkiksi herätysyrityksiin. Potilas ei muista tilannetta.  Jos oireet jatkuvat yli murrosiän tai alkavat vasta sen jälkeen, psykiatriset tekijät ovat usein selvemmin vaikuttamassa. Rentoutumis- ja stressinhallintakeinot, hypnoosi tai psykoterapia voivat lievittää tilannetta.
• Sekavuushavahtumisistalievin on yleensä harmitonta touhuilemista vuoteessa. Joskus liikehtimiseen voi liittyä vaaratilanteita, jos huitoo vuodekumppaniaan tai kaataa jonkin yöpöydällä olevan esineen.
• Unissakävelyssä liikkuminen vaihtelee vuoteesta noususta pitkiinkin kävelymatkoihin, joiden yhteydessä voi esimerkiksi jäädä lukkoon menneen kotioven ulkopuolelle. Liikkuminen on vähäisen vireyden takia kömpelöä ja tapaturmariski merkittävä. Unissakävely kestää yleensä alle 15 minuuttia.
• Unikauhukohtaus alkaa usein huudolla ja sen aikana ihminen vaikuttaa olevan kauhun vallassa. Syke ja hengitys ovat kiihtyneet, mustuaiset laajentuneet ja ihminen saattaa hikoilla voimakkaasti. Kohtaus kestää yleensä korkeintaan viisi minuuttia.
• Painajaisuniin liittyy ahdistus ja pelko, joskus suru tai viha. Painajaiset voivat lisääntyä lääkitysten, kuten levodopan, beetasalpaajien sekä psyyken- ja unilääkkeiden vaikutuksesta.  Painajaisia voi esiintyä psykiatristen tekijöiden yhteydessä. Hoitona voi olla psykoterapia ja ennen kaikkea kognitiivis-behavioraalisista terapiat.
• Unihalvauksessa ihminen ei pysty tekemään raajojen, vartalon tai pään liikkeitä. Tilanne koetaan pelottavaksi. Unihalvaus kestää yleensä korkeintaan muutaman minuutin. Toimintakyky palautuu joko itsestään tai ulkoisen ärsykkeen myötä. Ilmiö on vaaraton, mutta tiheästi esiintyviä ja pelottavia unihalvauksia voidaan hoitaa lääkkeellä.
• Vilkeunen käyttäytymishäiriö on ikääntyneillä tai hermostollisen sairauden yhteydessä esiintyvä erityishäiriö. Nukkuja liikehtii unisisällön mukaisesti silmät kiinni, vailla yhteyttä ympäristöönsä. Usein unisisältö on pelottavia, jolloin nukkuja liikehtiikin rajusti ja tapaturma-alttius kasvaa. Nukkuja herää kohtaukseen, esimerkiksi kun hän putoaa vuoteesta.
• Räjähtävän pään oireyhtymä on vaaraton. Siihen liittyy yleensä kivuton räjähdyksen tunne päässä, joskus ääniaistimuksen kera.

Jos yölliset oireet vaarantavat turvallisuuden, aiheuttavat merkittävää ahdistusta tai haittaavat päiväaikaista vireyttä, on syytä hakeutua lääkärin arvioon. Pitäisikö sairauden lääkitystä tarkistaa? Häiriön lääkehoito voi olla tarpeen, jos oireet ovat turvallisuusriski. Unissakävely edellyttää turvatoimia ja nukkumisympäristön järjestelyjä, jotta putoamisvaaralta vältytään.

Kaikkien parasomnioiden hoitoon kuuluu unenhuolto, univajeen välttäminen ja unta rikkovien tekijöiden, kuten päihteiden tai kofeiinin välttäminen tai stressin, kivun ja ahdistuksen lievittäminen. Liikunta parantaa unenlaatua. Lieväoireisissa tavallisimmissa parasomnioissa itsehoitokeinot usein riittävät.

Unen erityishäiriöistä löydät lisätietoa Mielenterveystalon ja Uniliiton verkkosivuilta ja Duodecim-lehden artikkelista.

Unen erityishäiriöt (Mielenterveystalo.fi)

Ilmiöitä unen ja valveen rajoilla (Duodecimlehti.fi)

Parasomniat (Uniliitto.fi)

Krooninen väsymysoireyhtymä on pitkäaikainen, toimintakykyä merkittävästi heikentävä sairaus. Se aiheuttaa poikkeuksellista uupumusta ja monia muita oireita. Sairaus voi alkaa esimerkiksi virusinfektion jälkeen. Sille ei ole vielä löytynyt yksiselitteistä syytä eikä selviä laboratoriotestejä.

Viralliselta nimeltään sairaus on virusinfektiota seuraava väsymysoireyhtymä (ICD-10: G93.3). Sairaudesta käytetään yleisesti lyhennettä ME/CFS, Myalgic Encephalomyelitis and Chronic Fatigue Syndrome.

Sairauden taustalla on todennäköisesti biologinen häiriö, joka voi liittyä esimerkiksi immuunijärjestelmän toimintaan, mitokondrioihin tai hermoston säätelyyn. Usein sairaus alkaa infektion, kuten influenssan, koronataudin tai borrelioosin jälkeen. Psyykkiset ja sosiaaliset tekijät voivat vaikuttaa oireiden pitkittymiseen.

Diagnosointi

ME/CFS  -sairauden diagnoosi edellyttää, että:

• Toimintakyky on heikentynyt yli puolen vuoden ajan.
• Rasitus pahentaa oireita selvästi jälkikäteen.
• Uni on huonolaatuista eikä virkistä, vaikka nukkumisen tarve voi olla normaalia suurempi.

Lisäksi tarvitaan vähintään yksi seuraavista:

• Keskittymis- ja muistivaikeudet
• Oireiden, kun huimauksen tai sydämentykytyksen paheneminen pystyasennossa.

Monilla on myös lihas- tai nivelkipuja, vatsaoireita tai päänsärkyä. Diagnoosin varmistamiseksi saatetaan tehdä muita tutkimuksia, jotta muut sairaudet voidaan poissulkea.

Hoito ja kuntoutus

ME/CFS:ään ei ole vielä parantavaa hoitoa, mutta monia keinoja voidaan käyttää oireiden lievittämiseen ja arjessa selviytymiseen:

• Oikeanlainen ravitsemus, riittävä juominen ja tarvittaessa lisäsuola voivat helpottaa oireita.
• Joillain potilailla lääkkeet, esimerkiksi beetasalpaajat tai masennuslääkkeet, voivat lievittää oireita tai tukea hermoston toimintaa.
• Psykoterapiasta voi olla apua kokonaisvaltaisen toipumisen tukena.
• Liikuntaa lisätään hyvin varovasti ja yksilöllisesti, mielellään esimerkiksi fysioterapeutin ohjauksessa.
• On tärkeää välttää liiallista lepoa ja vuodelepoa, jotta toimintakyky ei romahda.
• Sosiaalisiin tilanteisiin, kuten kouluun, työhön tai opiskeluun palaaminen on tärkeää syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

ME/CFS voi vaikuttaa moniin elämän osa-alueisiin, mutta oikein suunnitellulla hoidolla, tuella ja rauhallisella etenemisellä moni saa elämäänsä takaisin toimivuutta ja toivoa.

Väsymysoireyhtymästä löydät lisätietoa Terveyskirjaston ja Käypä hoito -verkkosivuilta.

Krooninen väsymysoireyhtymä (Terveyskirjasto.fi)

Suositus: kroonisen väsymysoireyhtymän kriteerit (Käypähoito.fi)

Narkolepsia on harvinainen aivosairaus, jossa vireystilan ja unen säätely on häiriintynyt. Tavallisia oireita ovat:

• Tahaton nukahtelu päivän aikana.
• Katapleksia, eli lihasvoiman menetys tunnekuohun, kuten naurun yhteydessä.
• Katkonainen ja huonolaatuinen yöuni.
• Narkolepsia johtuu usein siitä, että aivot eivät tuota tarpeeksi oreksiini-nimistä ainetta, joka pitää meidät hereillä.

Narkolepsian yleisimpään muotoon, Tyyppi 1:een liittyy usein katapleksia. Sen sijaan sitä ei liity Tyyppi 2:n narkolepsiaan, joka on harvinaisempi ja oireiltaan lievempi.

Narkolepsia oireet alkavat yleensä nuorena, usein 10–30 vuoden iässä. Suomessa sairastuneita arvioidaan olevan noin 1500, mutta osa on vielä diagnosoimatta. Tauti ei ole suoraan perinnöllinen, mutta perheessä voi olla useampia sairastuneita.  Narkolepsiaan sairastuneen työkykyisyys ja ajokyky arvioidaan oireiden perusteella.

Narkolepsian diagnosointi

Sairauden diagnosointi perustuu:

• Oireiden kartoitukseen.
• Yöunen tutkimiseen unipolygrafia-menetelmällä. Unipolygrafia-tutkimukseen kuuluun aivosähkökäyrä (EEG), silmänliike (EOG) unen vaiheiden määrittämiseksi ja lihasjännitys (EMG) lihasaktiivisuuden arvioimiseksi. Myös hengitystä, sydämen syketiheyttä ja veren happipitoisuutta seurataan tarkasti.
• Päiväunien mittaamiseen MSLT-tutkimuksella. Univiivetutkimuksen tarkoituksena on määrittää nukahtamiseen kuluva viive ja arvioida unen laatua.
• Tarvittaessa selkäydinnestenäytteeseen oreksiini-hormonien pitoisuuden mittaamiseksi.

Hoito ja kuntoutus

Narkolepsia on pitkäaikaissairaus, mutta sen oireita voidaan helpottaa:

• Lääkkeillä, jotka lisäävät vireyttä tai ehkäisevät katapleksiaa.
• Säännöllisellä rytmillä ja elintavoilla, kuten
  • Päiväunet: 10–30 minuuttia kerran tai kaksi kertaa päivässä
  • Välttämällä tilanteita, jotka laukaisevat oireita. Näitä tilanteita voivat olla esimerkiksi pitkään istuminen tai voimakkaat tunteet
  • Tasainen verensokeri ja nopeiden hiilihydraattien vähentäminen
  • Turvallisuuden huomiointi ja vaarallisten työtehtävien välttäminen

Narkolepsiasta löydät lisätietoa Terveyskirjaston, Terveyskylän tai Narkolepsiayhdistyksen verkkosivuilta.

Narkolepsia (Terveyskirjasto.fi)

Narkolepsia (Terveyskylä.fi)

Narkolepsian lääkkeetön hoito (Terveyskylä.fi)

Mitä on narkolepsia? (Narkolepsia.fi)

Unettomuuden hoidossa on tutkittu eniten kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Näissä terapioissa tarkastellaan:

• Miten potilaan ajattelutavat ja toimintamallit vaikuttavat unettomuuteen.
• Miten terapian tuomat muutokset kokemuksessa ja käyttäytymisessä vaikuttavat uneen ja hyvinvointiin.

Kognitiivis-behavioraalisella unettomuuden hoidolla (CBT-I) ja hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (HOT/ACT) pohjautuvilla menetelmillä, hoidetaan ensisijaisesti pitkäaikaista unettomuutta eli kroonista insomniaa. Menetelmistä voi kuitenkin olla hyötyä myös muiden unihäiriöiden yhteydessä, erityisesti silloin, kun niihin liittyy toissijaista unettomuutta, unihuolia, nukkumiseen liittyvää ahdistusta tai haitallisia käyttäytymismalleja.

Unihäiriöt, joihin liittyy toissijainen unettomuus:

CBT-I- tai HOT-menetelmiä voidaan käyttää unihäiriöissä tukemaan unta ja ehkäisemään unettomuuden kehittymistä:

• Levottomat jalat -oireyhtymä (RLS), jos oireet häiritsevät nukahtamista tai yöunta.
• Unenaikaiset hengityshäiriöt, esimerkiksi uniapnea, jos laitehoidon (CPAP) aloituksen jälkeen jää jäljelle unettomuutta tai unirytmin ongelmia.
• Vuorokausirytmin häiriöt, kuten esimerkiksi viivästynyt unirytmi.
• Unihäiriö-stressireaktion tai kriisitilanteen jälkeen tukemaan sopeutumista ja vähentämään kroonistumisen riskiä.
• Tilapäinen unettomuus / akuutti stressiuni. Menetelmät voivat ehkäistä oireiden pitkittymistä.
• Toiminnallinen unettomuudessa käytetään unenhuoltoon, negatiivisten ajatusmallien muuttamiseen ja rentoutumisen löytämiseen.

Unettomuuden hoidosta löydät lisätietoa Käypä hoito -verkkosivulta.

Unettomuuden hoito (Käypähoito.fi)

Unenhuoltoa ja lääkkeettömiä kognitiivis-behavioralisia menetelmiä opetetaan myös ryhmätapaamisissa, joita voidaan järjestää esimerkiksi työterveyshuollossa. Myös Uniliitolla on uniryhmiä joillakin paikkakunnilla ja myös etäyhteyksin. Lääkäri voi kirjoittaa lähetteen HUS:n unettomuuden nettiterapiaan mistä päin Suomea tahansa. Uniryhmistä löydät lisätietoa Uniliitonverkkosivulta.

Uniryhmät (Uniliitto.fi)

Lähetteellä unettomuuden nettiterapiaan (Mielenterveystalo.fi)

Hyväksyvä havainnointi – kun yrittäminen ei enää auta

Oletko joskus tehnyt kaiken mielestäsi oikein, mutta uni ei silti tule? Olet sulkenut näytöt, syönyt kevyesti, rentoutunut – ja silti olet jäänyt valveille? Tällaisessa tilanteessa moni alkaa tuntea stressiä ja pettymystä. Vaikka yritys nukkua on vilpitön, juuri tuo yrittäminen saattaa estää unen tulemista.

Ihminen ei voi käskeä itseään nukahtamaan. Unen suorittaminen ei toimi, joskus paras apu on vain lopettaa yrittäminen. Tämä ei tarkoita luovuttamista – vaan uudenlaista suhtautumista uneen. Sen sijaan, että yrittäisit hallita unta, voit opetella hyväksymään tilanteen sellaisena kuin se on.

Hyväksyvä havainnointi tarkoittaa, että opit tarkkailemaan omia ajatuksiasi ja tunteitasi lempeästi, ilman kiirettä muuttaa niitä. Voit ajatella, että olet sivusta seuraaja, joka katselee, mitä mielessä ja kehossa tapahtuu. Ajatuksia tulee ja menee – ja se on aivan normaalia.

Tärkeintä on, että et lähde ajatusten vietäväksi, vaan annat niiden olla. Hyväksyt sen, että nyt mieli voi olla levoton tai keho jännittynyt. Se ei tarkoita, että tekisit mitään väärin.

Uni vaihtelee – eikä se ole vaarallista

Uni ei ole joka yö samanlaista. Jokainen nukkuu joskus huonommin – ja silti selviytyy seuraavasta päivästä. Myös pitkittynyt unettomuus on yleistä, mutta siihen voi vaikuttaa. Ensimmäinen askel on usein huoliajatusten tunnistaminen ja niistä hellittäminen.

Jos huomaat yrittäväsi pakottaa itseäsi uneen tai unettomuus alkaa pyöriä mielessä, voit kokeilla sanoa itsellesi lempeästi esimerkiksi näin:

“Olen nyt hereillä, ja se on ihan ok.”
“Minulla on ajatus, etten saa unta – mutta se on vain ajatus.”
“Tämä olo ei ole mukava, mutta se ei kestä ikuisesti.”

Näin siirrät huomiota pois pakottamisesta ja opit suhtautumaan uneen lempeämmin. Uni ei aina tule silloin kun haluaisi, mutta hyväksyvä asenne helpottaa oloa ja antaa keholle tilaa rauhoittua.

Kun mieli käy ylikierroksilla

Unettomina öinä mieleen hiipii usein pelkoja ja toivottomuutta. Varsinkin yöllä ne voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä – tämä on täysin normaalia. Yöllinen väsymys voi vääristää ajatuksia ja tunteita. Tärkeää on, ettet jää yksin niiden kanssa etkä usko kaikkea, mitä väsynyt mielesi kertoo.

Voit kokeilla esimerkiksi hengitysharjoitusta tai mielikuvamatkaa – ei unen takia, vaan siksi, että se tukee rauhoittumista. Hyväksyvä asenne auttaa sinua lepäämään, vaikka uni ei heti tulisikaan.

Palleahengitykseen löydät ohjeet Mielenterveystalon verkkosivulta.

Hengitysharjoitukset (Mielenterveystalo.fi)

Harjoittele hyväksyntää arjessa

Hyväksyvä havainnointi ei ole taikatemppu – se on taito, jota voi harjoitella. Tarkoitus ei ole pakottaa unta, vaan opetella suhtautumaan omaan oloon lempeämmin ja rauhallisemmin. Päivän aikana voit pysähtyä hetkeksi ja huomata: mitä minussa tapahtuu juuri nyt? Miltä kehossa tuntuu? Mitä ajatuksia tai tunteita on läsnä?

Iltaisin voit kokeilla sanoa itsellesi rauhoittavasti:
“Nyt riittää yrittäminen. Voin vain olla tässä, juuri näin kuin olen.”

Kun annat keholle ja mielelle luvan levätä ilman pakottamista, jännitys voi vähitellen hellittää – ja uni saa tilaa tulla, omalla painollaan.

Unen nelikentän avulla ymmärrät paremmin untasi, sillä tunnistat ne osa-alueet, jotka ovat unesi mahdolliset kehityskohteet ja toisaalta tunnistat myös omat vahvuutesi.

Unen nelikenttä (PDF)

Huoliajatusten kohtaaminen – lempeämmin ja viisaammin

Yöheräily ja valvominen ovat osa elämää – me kaikki valvomme joskus. Erityisesti stressaavat elämäntilanteet, kuten opiskelukiireet, perheenlisäys tai muut isot muutokset, voivat tilapäisesti häiritä unta. Tämä on luonnollista. Mutta joskus valvominen jää päälle ja muuttuu tavaksi – miksi?

Unettomuutta ylläpitävät yölliset huoliajatukset. Väsyneenä mieli alkaa helposti maalata uhkakuvia:

”En selviä huomisesta.”
”En enää osaa nukkua.”
”Tämä uni-ongelma pilaa terveyteni.”
”Kaikki muut nukkuvat – miksi en minä?”

Tällaiset ajatukset kuulostavat tutuilta, mutta ne eivät ole totta. Väsyneenä mieli suurentelee. Harva päivä oikeasti kaatuu huonoon yöhön – ja parempi laatuinen yöuni on todennäköistä seuraavina vaikka nyt tuntuisi toivottomalta. Voit oppia suhtautumaan ajatuksiisi uudella tavalla. Et voi estää huolia nousemasta mieleesi, mutta voit opetella katsomaan niitä lempeästi ja etäältä – aivan kuin katsoisit pilvien lipuvan taivaalla.

Kun yrität karkottaa ajatukset pois, ne usein voimistuvat. Mutta kun päästät irti yrityksestä hallita, voit huomata, ettei ajatuksilla ole lopulta niin suurta valtaa. Tarkoitus ei ole taistella ajatuksia vastaan, vaan kohdata ne hyväksyvästi. Ajatukset eivät ole vaarallisia – ne ovat vain ajatuksia. Ja vaikka yö olisi levoton, voit silti selvitä seuraavasta päivästä. Aina ei tarvitse nukkua täydellisesti, riittää että annat itsellesi tilaa levätä ja olla rauhassa sen kanssa, mitä yössä tapahtuu.

Knoreksiasta, epäterveestä oman unen tarkkailusta, kontrolloinnista ja unihuolista löydät lisätietoa Uniliiton artikkelista.

Knororeksia hyvän unen vihollinen (Uniliitto.fi)

Akuutisti alkaneessa unettomuudessa voi olla tilanteita, joissa uni häiriintyy niin voimakkaasti, että keho ja mieli eivät saa mahdollisuutta palautua. Tällöin harkitaan joskus tilapäistä unilääkitystä osana hoitoa, esimerkiksi silloin kun unettomuus pitkittyy tai yöheräily aiheuttaa voimakasta kuormitusta ja päiväaikaista toimintakyvyn laskua. Unilääkkeen käyttö tulisi rajoittaa korkeintaan yhteen tai kahteen viikkoon pitempiaikaisen unettomuuden ehkäisemiseksi.

Harvinaisessa keskushermostoperäisessä idiopaattisessa unettomuudessa tai vaikeasta ahdistushäiriöstä kärsivillä saattaa kysymykseen tulla unilääkkeen pidempiaikainen käyttö.

Perinteiset unilääkkeet ovat useimmiten bentsodiatsepiineja. Unilääkkeiden tiedetään pidentävän mutta myös keventävän unta. Muun muassa kaikki bentsodiatsepiinit vähentävät elimistölle tärkeiden syvän unen ja REM-unen määrää ja aihuttavat useita muita haittavaikutuksia. Usein niiden haitat ylittävät hyödyt. Yli kahden viikon käytössä voi kehittyä toleranssia ja matala-annosriippuvuutta, jolloin niiden lopettaminen aiheuttaa herkästi vieroitusoireita. Nykyisin suositellaan ensisijaisesti unen laatua parantavia histamiini-1-reseptorien kautta vaikuttavia lääkkeitä.

Melatoniini kehottaa aivoja nukkumaan

Melatoniini on aikabiologinen hormoni, joka antaa aivoille viestin, että yö on tulossa ja alkaa olla aika valmistautua nukkumaan.  Kun ilta hämärtyy aivojemme käpylisäke alkaa tuottaa tätä pimeä- tai nukkumishormoniksi kutsuttua ainetta. Melatoniinin eritys jatkuu unen aikana ja loppuu aamuyöstä valon lisääntyessä.

Melatoniini laskee kehon lämpötilaa ja helpottaa nukahtamista. Niin tekee myös purkista otettu melatoniini, joka luokitellaan mietona valmisteena (korkeintaan 1,9 mg) ravintolisäksi ja vahvempana (yli 2 mg) lääkkeeksi.

Melatoniinin vaikutukset ovat yksilöllisiä. Tutkimusten mukaan se nopeuttaa nukahtamista keskimäärin vain 3–4 minuuttia, joskin yksilölliset erot voivat olla suuria. Jotkut saavat melatoniinista avun nukahtamiseen.

Kehon melatoniinin tuotanto vähenee iän myötä, ja yli 55-vuotiaille melatoniinilisä on tutkimusten mukaan hyödyllinen. Etenkin pitkävaikutteinen tabletti voi auttaa pysymään unessa paremmin, jos taipumuksena on liiallinen heräily aamuyöstä.
Melatoniinia käytetään myös nuorilla viivästyneen unirytmin muuttamiseksi varhaisemmaksi. Jet lagista eli aikaerorasituksesta toipumiseen melatoniinia on käytetty jo pitkään. Lapsille melatoniinia tulee käyttää vain lääkärin valvonnassa.

Melatoniinia ei suositella raskaana oleville eikä imettäville naisille. Sitä ei suositella myöskään alkoholin, mielialalääke fluvoksamiinin tai verenohennuslääke varfariinin kanssa.

Säännöllisesti ja samaan aikaan

Melatoniinia suositellaan otettavaksi säännöllisesti ja aina samaan aikaan iltaisin.

• Lyhytvaikutteinen melatoniini: Ota klo 18–23, riippuen omasta nukkumisaikataulustasi.
• Pitkävaikutteinen melatoniini: Ota klo 20–22, erityisesti jos kärsit yöheräilystä tai vaikeuksista nukahtaa uudelleen.

Melatoniinin tarkoitus on tehostaa kehon omaa melatoniinituotantoa, joten se tulee ottaa hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa.

Miten ajoittaa melatoniinin ottaminen?

Melatoniini kannattaa ottaa kuusi tuntia ennen unen keskikohtaa. Unen keskikohta tarkoittaa hetkeä, joka on unen alkamis- ja päättymisajan puolivälissä.

Esimerkiksi:

• Jos menet nukkumaan klo 23.00 ja heräät klo 7.00, unen keskikohta on klo 03.00 → melatoniini kannattaa ottaa klo 21.00.

Tärkeät huomioitavat asiat

•  Älä ota melatoniinia muiden uneen vaikuttavien lääkkeiden kanssa.
• Älä ota melatoniinia puolenyön jälkeen, sillä se voi häiritä kehon luonnollista rytmiä ja siirtää nukahtamista myöhemmäksi.

Melatoniinin vaikutuksista löydät lisätietoa Käypä hoito -verkkosivuilta.

Melatoniini lasten ja nuorten unettomuudessa (Käypähoito.fi)

Melatoniini vanhusten unettomuuden hoidossa (Käypähoito.fi)

Melatoniini aikaerosta johtuvan unettomuuden hoidossa (Käypähoito.fi)

Kun päädytään unilääkkeen käyttöön, on heti hyvä miettiä, että käyttö on väliaikaista. Unilääkkeet voivat auttaa hetkellisesti esimerkiksi akuutissa stressissä tai kriisitilanteessa, mutta ne eivät ratkaise unettomuuden juurisyitä.

Unilääkkeistä ja niiden vaikutuksista löydät lisätietoa Duodecim-lehden artikkelista.

Lääkkeiden vaikutus unen rakenteeseen ja sykevälivaihteluun (Duodecimlehti.fi)

Unilääkkeen haitat usein hyötyjä isommat

Pitkäaikainen lääkkeiden käyttö voi tuoda mukanaan enemmän haittoja kuin hyötyjä. Käyttö saattaa ylläpitää unettomuutta, koska luottamus omaan nukkumiseen heikkenee.

Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat:

• Päiväväsymys, tokkuraisuus
• Muistihäiriöt ja heikentynyt keskittyminen
• Fyysinen tai psyykkinen riippuvuus
• Vaikeudet nukkua ilman lääkettä
• Iäkkäillä: kaatumisriski, sekavuus ja lääkkeiden yhteisvaikutukset

Miten lopettaa lääkkeet?

1. Tee päätös lopettamisesta. Kirjaa itsellesi syyt: haluan herätä virkeämpänä, haluan elää ilman lääkkeen vaaraa, pelkään riippuvuutta.
2. Keskustele lääkärin kanssa. Pitkäaikaisessa käytössä on tärkeää suunnitella lopettaminen yhdessä lääkärin kanssa. Lääkkeen lopettaminen liian nopeasti voi pahentaa unettomuutta. Jos sinulla on jokin psyykkinen sairaus tai epilepsia, on lopetuksesta suositeltavaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa.
3. Valmistaudu ennakkoon. Aloita parantamalla unihygieniaa ja harjoittelemalla lääkkeettömiä keinoja, kuten rentoutumista.
4. Erityishuomiot eri ikäryhmille:
   Nuoret ja aikuiset: Lääkkeettömillä keinoilla saadaan usein hyvä hoitovaste. Unettomuuden taustalla usein stressi tai vuorokausirytmin häiriö.
   Työikäiset: Unettomuus voi liittyä kuormitukseen, työrytmiin tai mielialaan, joten on tärkeää huomioida elämäntavat ja mahdollinen mielenterveyden tuki.
   Ikääntyneet: Lääkehoidossa on suurempi riski haittavaikutuksille, joten lopetus kannattaa tehdä erityisen hitaasti ja seurannassa. Ikääntyneillä unentarve voi
   muuttua iän myötä, mutta lääkkeet eivät ole ratkaisu.

Viitteellinen esimerkki unilääkkeen lopettamisesta

Jos lääkettä on käytetty pitkään tai suurina annoksina:

• Älä vähennä useita lääkkeitä samaan aikaan ilman lääkärin seurantaa.
• Varaudu kuukausien mittaiseen prosessiin ja etene vähitellen, jotta vieroitusoireet pysyvät hallinnassa.
• Aloita annoksen pienentäminen vähentämällä alkuperäisestä annoksesta noin neljännes ja käytä tätä annosta 1–3 viikon ajan.
• Jatka vähentämistä poistamalla seuraavaksi neljännes jäljellä olevasta annoksesta. Pysy tässä annoksessa 2–3 viikkoa, enintään kuukauden.
• Tämän jälkeen vähennä 10–25 prosenttia kerrallaan 1–3 viikon välein.
• Pienimmistä annoksista luopuminen voi olla vaikeaa, mutta jo annoksen pienentäminen parantaa hyvinvointia.
• Muutaman kuukauden kuluttua lopettamisesta uni paranee, nukahtaminen helpottuu, päiväväsymys vähenee ja elämänlaatu kohenee.

Jos lääkkeen käyttö on ollut lyhytaikaista ja annos on pieni:

• Voit lopettaa lääkkeen käytön suoraan.
• Vaihtoehtoisesti voit puolittaa annoksen ja jatkaa pienemmällä annoksella 1–3 viikon ajan.
• Toinen vaihtoehto on harventaa käyttöä vähitellen: aloita jättämällä lääkkeen käyttö pois kahtena iltana viikossa (esim. perjantai ja maanantai). 1–2 viikon kuluttua voit vähentää käytön kolmeen iltaan viikossa. Lopeta lopulta kokonaan 1–2 viikon sisällä.

Lisätietoa unilääkkeiden lopettamisesta löydät Terveyskylän verkkosivuilta.

Bent­so­diat­se­pii­nit rau­hoit­ta­vina lääk­keinä (Terveyskylä.fi)

Bent­so­diat­se­pii­nit uni­lääk­keinä (Terveyskylä.fi)

Ikääntyneillä unilääkkeiden käyttö voidaan lopettaa asteittain esimerkiksi puolittamalla annos viikon välein, jolloin lääkitys päättyy kokonaan 4 viikossa. Vieroituksen onnistuminen edellyttää terveydenhuollon viikoittaista tukea, jotta mahdolliset vieroitusoireet voidaan hallita turvallisesti.

Tukea unihäiriöiden lääkkeettömään hoitoon

Kysy apua työterveydestä, lääkäriltäsi tai psykologiltasi.

Univaikeuksien selättämiseksi löydät unettomuuden omahoito-ohjelman Mielenterveystalon verkkosivulta tai voisiko Omaolon univalmennuksesta olla apua?

Unettomuuden omahoito-ohjelma (Mielenterveystalo.fi) 

Univalmennus (Omaolo.fi) 

Unilääkkeen lopettamisesta löydät lisätietoa Käypä hoito ja  Terveyskylän -verkkosivuilta sekä Duodecimin- ja Potilaan lääkärilehden artikkeleista.

Unettomuus (Käypähoito.fi) 

Uni- ja rauhoittavista lääkkeistä vieroittautuminen (Terveyskylä.fi)

Pitkäkestoisen unilääkityksen lopettaminen kannattaa. (Duodecimlehti.fi)

Miten vieroittaa iäkäs potilas unilääkkeestä? (Potilaanlääkärilehti.fi) 

Vinkkejä hyvään uneen ja tietoa unen itsehoidosta löydät Reittiksen Elintavat-verkkosivulta, Uni-osiosta.

Uni

Yleisin unihäiriö useimmissa ikäryhmissä on unettomuus. Pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsii 10–15 prosenttia. Joka kolmas suomalainen kokee ajoittaista unettomuutta. Uniapnea on arviolta 9 prosentilla ja levottomat jalat -oireyhtymä noin 5–10 prosentilla suomalaisista. Viivästynyt unirytmi on erityisesti nuorten ja vuorotyöläisten häiriö.

Univaikeuksien ja -häiriöiden hoidossa voit hyödyntää näitä periaatteita hoidon tukena.

1. Unihygienian parantaminen

• Säännöllinen unirytmi ja riittävä päivänvalo
• Päiväunien välttäminen tai niiden rajaaminen lyhyiksi, alle 30 minuuttia
• Kevyt liikunta päivisin, ei myöhään illalla
• Ei kofeiinia, alkoholia tai raskasta ruokaa ennen nukkumaanmenoa

2. Kognitiivinen käyttäytymisterapia unettomuuteen (CBT-I)

• Tehokkain hoito pitkittyneeseen unettomuuteen
• Opettaa muuttamaan haitallisia ajatus- ja käyttäytymismalleja unta kohtaan

3. Lääkkeetön hoito ensisijaisena

• Lääkkeitä, esimerkiksi nukahtamislääkkeitä käytetään vain tilapäisesti ja harkitusti, koska ne voivat aiheuttaa haittoja, kuten iäkkäillä sekavuutta ja kaatumisia

4. Perussairauksien hoito

• Kivut, mielialahäiriöt tai hengitystiesairaudet voivat heikentää unta – niiden hoito on tärkeää unen parantamiseksi

Unettomuuden lääkkeetön hoito CBT-I menetelmin

• Kognitiivis-behavioraaliset menetelmät, CBT, on kehitetty unettomuushäiriötä tuottavien ja ylläpitävien toimintamallien muuttamiseksi. Unettomuuden hoidossa sovelletaan tietyssä järjestyksessä tiettyjä unettomuutta lievittäviä keinoja. Hoito edellyttää hoitavalta henkilöltä unen ilmiöiden tuntemusta ja tiettyjen tekniikoiden hallintaa.
• Menetelmistä tutkituin on ärsykkeiden hallintamenetelmä. Se on tehokas pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa, ja sen tulokset vaikuttavat pysyviltä.
• Vuoteessa oloajan rajoittaminen lienee tehokas pitkäkestoisen unettomuuden hoitomenetelmä. Hoidon alkuvaiheessa unen vähentäminen saattaa lisätä päiväväsymystä ja heikentää psykomotorista suorituskykyä, mikä tulee huomioida tarkkaavaisuutta vaativien tehtävien suorittamisessa ja autolla ajamisessa.
• Rentoutuksella saavutetaan hyviä tuloksia unettomuuden hoidossa. Parhaiten on tutkittu progressiivista lihasrentoutusta, mutta myös meditaatiosta sekä visuaalisuutta ja kehon tietoisuutta hyödyntävästä syvärentoutuksesta on saatu vastaavia tuloksia.
• Kognitiivis-behavioraaliset menetelmät soveltuvat niin lasten, nuorten, työikäisten kuin ikääntyneidenkin unettomuuden hoitoon. Ikääntyneet tarvitsevat pidemmän hoito-ohjelman kuin keski-ikäiset.

Unettomuuden ja unettomuushäiriön hoidosta löydät lisätietoa Uniliiton ja Käypä hoito -verkkosivuilta sekä Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston suosituksessa. Unettomuushäiriön nykyhoidosta löydät lisätietoa Duodecimlehden artikkelista.

Unettomuuden hoitoa CBT-I-menetelmin (Uniliitto.fi)

Kognitiiviset menetelmät  (Käypähoito.fi)

Unettomuushäiriön lääkkeetön hoito (Käypähoito.fi)

Unettomuushäiriön hoito, CBT-I (PDF)

Unettomuushäiriön nykyhoito – unilääkkeitä vai lääkkeettä? (Duodecimlehti.fi)

Muut lääkkeettömät hoidot

• Hypnoosihoidoilla saadut tulokset saattavat vastata muilla rentoutusmenetelmillä saatuja tuloksia.
• Kirkasvalohoito saattaa auttaa pitkäaikaiseen unettomuuteen yli 50-vuotiailla.
• Liikuntaharjoittelu, kuten erityisesti kohtuukuormitteinen liikunta, kuten reipas kävely lisää unen määrää ja parantaa unen laatua. Liikunnan ja erityisesti painon pudotuksen vaikutuksesta uniapnean hoidossa on runsaasti näyttöä.

Unettomuuden lääkehoito

Jos CBT-I-hoitoa ei ole saatavilla tai se ei sovellu asiakkaallesi, pitkäkestoisen unettomuuden harkittu lääkehoitokin on vaihtoehto. Lääkityksen hyödyistä on  eniten näyttöä tilapäisen ja lyhytkestoisen unettomuuden hoidossa.

Unilääkkeiden, kuten bentsodiatsepiinien ja niiden johdoksien tiedetään pidentävän, mutta myös keventävän unta. Kaikki bentsodiatsepiinit vähentävät elimistölle tärkeiden syvän unen ja REM-unen määrää, ja niistä on raportoitu muitakin merkittäviä haittavaikutuksia. Haittojensa takia midatsolaamin ja triatsolaamin käyttö tulee rajata vain sairaalahoitoon. Lääkehoidon haitat saattavat ylittää siitä saatavat hyödyt etenkin iäkkäillä potilailla. Muista myös päihteitä väärinkäyttävien riski lääkeriippuvuuteen.

Lääkehoidossa on oleellista yksilöllisten hyötyjen ja haittojen arvio sekä hoidon säännöllinen seuranta. Jos asiakas käyttää unilääkettä ohjeen mukaan ja nukkuu hyvin eikä lääkkeestä aiheudu merkittäviä haittoja, lääkitystä voitaneen pitää toimivana. Jos potilas nukkuu lääkkeestä huolimatta huonosti, pyrkii käyttämään lääkettä sovittua enemmän tai lääkkeestä on potilaalle haittoja, on asiaan puututtava.

Tällöin selvitetään unettomuuden syyt ja oheissairaudet, puututaan niihin ja ohjataan asiakas CBT-I-hoitoon. Toimimattoman unilääkityksen taustalta voi löytyä esimerkiksi diagnosoimaton masennus, ahdistuneisuutta tai päihteiden käyttöä. Jos tilanteessa on epäselvyyttä, voi asiakkaalle uusia pienen määrän hänen käyttämäänsä lääkettä ja pyytää hänet vastaanotolle. Lääkehoidon tehoa on seurattava säännöllisesti.

Kun potilas ohjataan CBT-I-hoitoon, käytössä olevaa, jollain tapaa toimivaa unilääkitystä ei ole syytä lopettaa, mutta hoidon jälkeen lääkkeen tarve on arvioitava. Unilääkehoidon yhdistäminen CBT-hoitoon on ilmeisesti edullisinta ajoittaa niin, että lääkehoito lopetetaan CBT-hoidon ylläpidon aikana. Uutta unilääkitystä ei yleensä kannata aloittaa ennen CBT-I-hoitoa.

Tilapäisen unettomuuden hoidossa unilääkettä tulisi tavallisesti määrätä enintään 2 viikoksi, minkä jälkeen lääke lopetetaan asteittain muutaman päivän aikana vieroitusoireiden välttämiseksi.

Kun törmäät tilanteisiin, jossa potilas on käyttänyt unilääkkeitä vuosikausia, asiakkaan on hyvä keskustella lääkärin kanssa hoidon riskeistä ja vaikutuksista yleiseen terveyteen ja esimerkiksi ajokykyyn. Voitaisiinko asiakkaan uniongelmaa hoitaa toisin?

 Lääkehoidon lopettamisesta löydät lisätietoa Terveyskylän ja Käypä hoito -verkkosivuilta.

Uni- ja rau­hoit­ta­vista lääk­keistä vie­roit­tau­tu­mi­nen (Terveyskylä.fi)

Unettomuus (Käypähoito.fi)

Tukea unihäiriöiden hoitoon

Hoidon tueksi löydät lisätietoa Käypä hoito, Uniliiton ja Terveyskirjaston -verkkosivuilta sekä Duodecim-lehden artikkelista.

Krooninen väsymysoireyhtymä (Terveyskirjasto.fi)

Kroonisen väsymysoireyhtymän kriteerit (Käypähoito.fi)

Levottomat jalat (Terveyskirjasto.fi)

Levottomat jalat-opas (PDF)

Uni-valverytmin häiriöt (Käypähoito.fi)

Parasomniat, ilmiöitä unen ja valveen rajoilla (Duodecimlehti.fi)  

Elintapaohjauksen työkaluja ammattilaiselle löydät Reittiksen Elintavat-verkkosivuilta, Työkaluja asiakasohjaukseen -osioon on koottu arvokasta tietoa hyödynnettäväksesi.

Työkaluja asiakasohjaukseen