Erityisruokavaliot

Diabetes on so­ke­riai­neen­vaih­dun­nan sairaus. Tyypin 1. (in­su­lii­ni­puu­tos­dia­be­tes) ja tyypin 2. diabeteksen hoito tapahtuu pääosin diabeetikon omassa arjessa. Tyypin 2. diabetesta voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä liikunnan ja painonhallinnan avulla.  Elintapahoito ja -ohjaus on aina keskeistä diabeteksen kokonaishoidossa ja ehkäisyssä. Ruokavalio on yksi keskeinen osa sairauden hoitoa.

Diabeteksen omahoidon tueksi on koottu kattavasti tietoa Terveyskylän Diabetestaloon.

Diabeteksen omahoito (Terveyskylä.fi) 

Tukea diabeteksen hoitoon (Terveyskylä.fi) 

Ruokavalio-ohjeita löydät Diabetesliiton verkkosivuilta.

Tyypin 2 diabetes (Diabetes.fi)

Tyypin 1 diabetes (Diabetes.fi)

Keliakian aiheuttaa vehnässä, rukiissa ja ohrassa esiintyvä valkuaisaine, gluteeni. Perinnöllisesti alttiilla henkilöillä gluteeni vaurioittaa ohutsuolen sisäpintaa verhoavan limakalvon soluja, minkä seurauksena limakalvon nukkakerros surkastuu. Surkastumisen takia ravintoaineet eivät imeydy oikein. Keliakian hoitomuotona on elinikäinen gluteeniton ruokavalio.

Keliakiasta ja sen hoidosta löydät lisätietoa Terveyskylän verkkosivulta.

Vatsatalo (Terveyskylä.fi)

Gluteenittomasta ruokavaliosta lisätietoa ja gluteenittomia reseptejä löydät Keliakialiiton verkkosivuilta.

Gluteeniton ruokavalio (Keliakialiitto.fi)

Ruoka ja reseptit (Keliakialiitto.fi)

Maitosokeria eli laktoosia pilkkoo suolessa laktaasi-niminen ruu­an­su­la­tusent­syy­mi. Vain pilkkoutunut maitosokeri pystyy imeytymään ohutsuolesta verenkiertoon. Laktaasin puuttuessa laktoosi jää suoleen ja kulkeutuu suolen sisällön mukana eteenpäin. Laktoosi-intoleranssin oireita ovat esimerkiksi vatsan turvotus ja ilmavaivat maitotuotteiden käytön jälkeen. Oireet ilmaantuvat yleensä noin 1-3 tuntia maitosokeria sisältävän ruokailun jälkeen.

Hoidossa tärkeintä on muuttaa ruokavaliota siten, että laktoosia sisältäviä tuotteita vähennetään tai vältetään kokonaan. Jokaisen laktoosi-intoleranssia potevan on kokeiltava, millainen laktoosimäärä itselle sopii. Tavanomaisia maitotuotteita voidaan käyttää siinä määrin kuin oireet sallivat. Hapanmaitotuotteet ovat useimmille paremmin siedettyjä kuin tavallinen maito, koska ha­pan­mai­to­tuot­tei­den laktoosipitoisuus on pienempi. Laktoosipitoisia maitotuotteita korvataan vähälaktoosisilla tai laktoosittomilla tuotteilla, joita löytyy runsaasti kauppojen valikoimista. Jos oireita tulee pienistäkin laktoosimääristä, toteutetaan ruokavalio täysin laktoosittomana.

Vähälaktoosisista ja laktoosittomista elintarvikkeista löydät lisätietoa Ruokaviraston verkkosivulta.

Vähälaktoosiset ja laktoosittomat elintarvikkeet (Ruokavirasto.fi)

Maitovalmisteiden lak­too­si­pi­toi­suuk­sis­ta löydät lisätietoa Terveyskirjaston verkkosivulta.

Laktoosi-intoleranssi (Terveyskirjasto.fi)

Maitoallergiassa maidon proteiini eli valkuaisaine aiheuttaa ihmiselle allergisen reaktion ja se sekoitetaan usein laktoosi-intoleranssiin. Maitoallergian oireistoa hallitsevat ruoansulatuskanavan ja ihon oireet sekä huulten ja nielun turvotus. Myös anafylaktinen sokki on mahdollinen.

Maitoallergian ruokavaliosta löydät lisätietoa Käypä hoito -verkkosivulta.

Maitoallergia (Käypähoito.fi)

Allergia on yliherkkyyttä jollekin ruuan sisältämälle ainesosalle. Ruoka-aineallergian yleisimmät aiheuttajat ovat lehmänmaito, viljat, kananmuna ja kala, jotka sisältävät runsaasti valkuaisaineita ja ovat runsaasti käytettyjä elintarvikkeita.

Ruokayliherkkyyden ja allergian osalta tietoa tutkimuksista ja hoidosta on koottu Terveyskylän Allergia- ja astmatalon verkkosivulle.

Ruokayliherkkyys (Terveyskylä.fi)

Aikuisten ruoka-allergioista löydät lisätietoa Allergia-, iho- ja astmaliiton verkkosivulta.

Aikuisten ruoka-allergia (PDF)

Hyödyllistä yleistietoa ruoka-allergioista löydät myös Terveyskirjastosta.

Ruoka-allergiat, ruokayliherkkyydet ja ravitsemus (Terveyskirjasto.fi)

Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)

Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) on toiminnallinen ruoansulatuskanavan vaiva, jota sairastaa suomalaisista vähintään 10 prosenttia. Se on yleisempi naisilla kuin miehillä.

Oireyhtymän syntymekanismia ei täysin tunneta. Mahdollisia oireiden syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat geneettinen alttius, suolen läpäisevyyteen liittyvät häiriöt, alentunut suoliston kipukynnys, suoliston liikehäiriöt, matala-asteinen tulehdus ja muutokset suoliston mikrobistossa. Lisäksi oireiden syntyyn vaikuttavat psykososiaaliset tekijät, kuten stressi sekä muutokset keskushermoston ja suoliston välisen suoli-aivoakselin toiminnassa.

Säännöllinen syöminen ja kiireetön ruokailu ovat ravitsemushoidon perusta. Riittävä kuidun saanti tukee suoliston terveyttä ja voi helpottaa oireita. Liukoinen kuitu soveltuu useimmiten liukenematonta kuitua paremmin. Ruokavaliohoidossa vähennetään runsaasti FODMAP-hiilihydraatteja sisältävien ruokien ja juomien määrää. Oireita helpottava ruokavalio on yksilöllinen. Tyypillisiä oireita aiheuttavia ruokia ovat esimerkiksi palkokasvit, tuore sipuli, ruis, vehnä, omena, kivelliset hedelmät, vesimeloni ja ksylitolituotteet.

Ärtyvän suolen oireyhtymän ravitsemushoidosta löydät lisätietoa Terveyskirjaston verkkosivuilta.

Ärtyvän suolen oireyhtymän ravitsemushoito (Terveyskirjasto.fi)

Vatsatalo (Terveyskylä.fi)

Australialainen Monashin yliopisto tutkii FODMAP-hiilihydraatteja ja jakaa ruokavinkkejä.

Monash-yliopisto (Monashfodmap.com)

Tulehduksellinen suolistosairaus (IBD)

Tulehdukselliseen suolistosairauteen (IBD) sairastuneista kahdella kolmasosalla on haavainen paksusuolentulehdus ja yhdellä kolmasosalla Crohnin tauti. Noin 10 prosentilla on luokittelematon paksusuolentulehdus, jossa on piirteitä sekä haavaisesta pak­susuo­len­tu­leh­duk­ses­ta että Crohnin taudista. Tulehdukselliset suolistosairaudet syntyvät perinnöllisesti alttiille henkilöille suolistobakteerien, ravintotekijöiden ja ympäristötekijöiden laukaisemana. Perimän lisäksi ympäristötekijät vaikuttavat sairauteen, mutta esimerkiksi  mikään yksittäinen ravintotekijä ei ole toistaiseksi osoittautunut merkitykselliseksi taudin aktiivisuuden säätelyssä. Tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavilla on todettu matalia D-vitamiinitasoja, mutta ei tiedetä varmuudella, ovatko matalat D-vi­ta­mii­ni­pi­toi­suu­det sairauden syy vai seuraus.

Hyvä fyysinen kunto ja ravitsemustila ovat tärkeitä suolistosairautta sairastavalle, sillä ne auttavat kestämään paremmin sairauden ajoittaiset pahenemisvaiheet. Mahdolliset ruokaan liittyvät rajoitukset esimerkiksi toiminnallisten suolisto-oireiden helpottamiseksi suunnitellaan aina yksilöllisesti.

Tulehduksellisista suo­lis­to­sai­rauk­sis­ta ja niiden hoidosta löydät lisätietoa Terveyskylän verkkosivulta.

Tulehduksellinen suolistosairaus (Terveyskylä.fi)

Munuaispotilaalla ruokavalio on keskeinen osa hoitoa. Oikealla ruokavaliolla voidaan hidastaa munuaisten vajaatoiminnan etenemistä sekä ehkäistä liitännäisongelmia. Ruokavalion suunnittelu on yksilöllistä. Siinä otetaan huomioon sairauden vaihe ja potilaan tarpeet. Ravitsemusneuvonta, liikkuminen ja kotona pärjäämisen tukeminen ovat tärkeitä. Ravitsemuksessa tärkein asia on proteiinien kohtuullinen ja energian riittävä saaminen.

Ruokavalio sisältää

• Maltillisesti eläinperäistä syötävää
• Niukalti fosforia
• Kasviksia, marjoja ja hedelmiä kaliumrajoituksen mukaan
• Vähemmän suolaa sisältäviä elintarvikkeita ja aterioita
• Pehmeitä rasvoja
• Energiaa tarpeen mukaan
• Nestettä nesterajoituksen mukaan

Keskeiset periaatteet  ruokavaliossa

• Suolan saannin vähentäminen: Liiallinen suola voi nostaa verenpainetta ja lisätä nesteen kertymistä elimistöön. Suolan käytön rajoittaminen auttaa hallitsemaan näitä ongelmia.
• Proteiinin saannin hallinta: Munuaisten vajaatoiminnan edetessä proteiinin ai­neen­vaih­dun­ta­tuot­tei­den poistaminen vaikeutuu. Kohtuullinen proteiinin saanti vähentää munuaisten kuormitusta.
• Fosforin saannin rajoittaminen: Kohonnut fosforipitoisuus veressä voi johtaa luuston heikkenemiseen ja verisuonien kalkkeutumiseen. Fosforin saantia voidaan vähentää rajoittamalla esimerkiksi maitotuotteiden ja täysjyväviljan käyttöä.
• Kaliumin saannin seuranta: Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa kaliumin poistuminen elimistöstä heikkenee, mikä voi aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä. Tällöin kaliumin saantia tulee tarkkailla, mutta turhaa rajoittamista tulee välttää.

Voi testata suolan saantia ja rasvan laatua Sydänliiton verkkosivuilla.

Testaa suolan saantisi (Sydän.fi)

Testaa rasvan laatu (Sydän.fi)

Munuaisten vajaatoiminnan ruokavaliosta sekä munuaistaudin ravitsemushoidosta löydät lisätietoa Munuais- ja maksayhdistyksen  ja Terveyskylän verkkosivuilta.

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavan ruokavalio (Muma.fi)

Tietoa kroonisen munuaistaudin ravitsemushoidosta (Terveyskylä.fi)

Reseptejä ja käytännön vinkkejä mu­nuai­sys­tä­väl­li­seen ruokavalioon saat Munuais- ja maksaliiton julkaisemasta ”Nauti ruoasta” -ruokakirjasta (maksullinen).

Nauti ruoasta -ruokakirja (Muma.fi)