Ikääntyneiden ravitsemus

Ikääntyneille suositellaan samankaltaista ruokaa kuin muullekin väestölle, mutta erilaiset sairaudet ja lääkitykset saattavat aiheuttaa erityistarpeita, jotka on otettava huomioon. Kaikkien iäkkäiden on hyvä kiinnittää huomiota riittävään energian, proteiinin, nesteen ja hyvien rasvojen saantiin sekä huolehtia riittävästä D-vitamiinilisästä ympäri vuoden.

Vanheneminen ja erilaiset sairaudet vaikuttavat ravitsemukseen ja ravitsemustilaan. Iän karttuessa esimerkiksi ruokahalu voi heikentyä ja hampaissa ja suussa voi ilmetä monenlaisia haasteita, kuten syljenerityksen vähenemistä ja nielemisvaikeuksia. Mahdollisten muistiongelmien tai masennuksen vuoksi syöminen voi unohtua kokonaan.

Ikääntyneiden lautasmallissa kolmasosa lautasesta koostuu kasviksista, kolmas proteiinipitoisesta ruoasta ja kolmasosa perunasta, täysjyväviljasta/täysjyväpastasta.

Ikääntyneen ravitsemukseen ja hyvinvointiin liittyvään tietokokonaisuuteen voit tutustua Ruokaviraston verkkosivulla.

Vireyttä seniorivuosiin (Ruokavirasto.fi)

Ravinnolla on suuri merkitys ikääntyneen eli yli 65-vuotiaan terveyteen ja toimintakykyyn. Hyvä ravitsemustila ehkäisee sairauksia ja nopeuttaa sairauksista toipumista, edistää kotona asumista sekä parantaa vireyttä ja elämänlaatua.

Saatko ruokavaliostasi tarpeeksi kehosi tarvitsemia ravintoaineita?  Ikääntyneillä vajaaravitsemusriski on merkittävä. Tämän vuoksi ikääntyneen heikkoon syömiseen ja tahattomaan painonlaskuun tulisi puuttua välittömästi. Vajaaravitsemus ei aina näy ulospäin. Heikentynyt ravitsemustila voi aiheuttaa esimerkiksi lihaskatoa ja luiden haurastumista, heikentää toimintakykyä ja vastustuskykyä sekä altistaa sairastelukierteelle.

Oman ravitsemuksen laatua ja painon sopivuutta ikääntyneen terveyden kannalta voit testata testaa ruokavaliosi laatu testillä Ruokaviraston verkkosivulla. Saat palautteen ja jatko-ohjausohjeita.

Testaa ruokavaliosi laatu (Ruokavirasto.fi)

Ikääntyessä ravitsemuksen merkitys korostuu. Monipuolinen ja riittävä ravinto tukee jaksamista, toimintakykyä ja hyvää arkea.  Ikääntyneiden ravitsemusopas on ruokaviraston laatima ja tarkoitettu erityisesti kotona asuville iäkkäille – tueksi arjen ruokailuun ja terveellisiin valintoihin.

Opas tarjoaa selkeää tietoa siitä, mitä hyvä ravitsemus tarkoittaa ikääntyessä ja miten pienilläkin muutoksilla voi edistää hyvinvointia. Se sisältää myös käytännön vinkkejä ruokailun rytmittämiseen, ruokahalun tukemiseen ja riittävän syömisen varmistamiseen.

Opas on hyödyllinen myös omaisille ja läheisille – se auttaa tunnistamaan ravitsemuksen haasteita ja tarjoaa keinoja tukea iäkkään läheisen syömistä ja hyvinvointia.

Ravitsemusopas ikääntyneille (PDF)

Ikääntyneiden ravitsemuksesta on koottu tietoa Terveyskirjaston verkkosivulle.

Ikääntyneiden ravitsemus (Terveyskirjasto.fi)

Käytännön keinoja ravitsemuksen tehostamiseen löydät Terveyskylän Kuntoutumistalon oppaasta. Hyödynnä opasta erityisesti silloin, kun ruokahalu on heikentynyt tai ravinnon saanti on muuten vähäistä. Pienillä, oikeilla valinnoilla voit tukea hyvinvointiasi ja ylläpitää kehosi voimavaroja.

Ravitsemus riittäväksi -opas vajaaravitsemuksen ehkäisyyn (Terveyskylä.fi)

Ikäihmisen laihduttamiseen suhtaudutaan varauksella. Ikääntyneillä lievä ylipaino ei ole haitallista ja normaalipainon alaraja on nuorempia ikäluokkia korkeampi. Ikääntyneiden  normaali painoindeksi eli BMI on 23–29.

Laihduttamisen tarpeellisuus arvioidaan ylipainoon liittyvien haittojen perusteella. Jos ylipaino haittaa selvästi liikkumista ja vaikeuttaa arjen askareita tai taustalla on lihavuuden aiheuttama sairaus, esimerkiksi diabetes, voi laihduttamisesta olla hyötyä myös ikääntyneillä. Mitä enemmän ikävuosia on 75–80 vuoden ylitse, sitä pidättyvämpi kannattaa olla laihduttamisessa.

Ikääntyneen elimistö on tavallista herkempi rajuille muutoksille. Etenkin lihakset kärsivät, jos painonpudotuksen aikana ravitsemus jää liian heikoksi. Sen vuoksi tiukkoja dieettejä ei saa käyttää. Lihavuuden leikkaushoito ei myöskään yleensä tule yli 65-vuotiailla kyseeseen.

Painonpudotuksen keinoina ovat ravinnon kaloreiden maltillinen vähentäminen ja fyysisen aktiviteetin lisääminen mahdollisuuksien mukaan.

Ravitsemus painonhallinnassa

Painonpudotuksessa ei vähennetä syömiskertoja, vaan syödään normaaliin tapaan aamiainen, lounas ja päivällinen. Aterioiden välillä syödään tarpeen mukaan välipaloja. Tarkoitus on syödä itsensä sopivan kylläiseksi, tavallista suurempaa nälkää ei siis ole tarkoitus kokea.

Kaloreita voidaan vähentää tekemällä ruokavalikoimaan seuraavia muutoksia.

1. Lisää kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä. Kasvikunnan tuotteiden lisääminen vähentää kaloreiden saantia, koska sen seurauksena kaloripitoisempien ruokien käyttö vähenee. Suositeltavaa on käyttää aterioilla lautasmallia: puolet lautasesta täytetään ensin kasviksilla ja juureksilla, sen jälkeen toiselle puolelle otetaan muu ruoka. Hedelmät sopivat hyvin välipaloiksi tai jälkiruoiksi.

2. Käytä proteiinipitoisia ruokia tavallista enemmän. Proteiinit ovat välttämättömiä etenkin sen vuoksi, että lihasten kunto säilyisi laihtumisen aikana. Lisäksi proteiinit pitävät kylläisyyttä yllä muita ravintoaineita paremmin.

Päivän aikana olisi hyvä saada ruoasta yhteensä noin 100 grammaa proteiinia. Tämä onnistuu helposti, kun syöt proteiinipitoisia ruokia jokaisella aterialla. Esimerkkejä proteiinimääristä eri ruoka-aineissa:

• Liha, kova juusto, leipäjuusto: 20–30 g / 100 g
• Kala: 18–25 g / 100 g
• Raejuusto: 16 g / 100 g
• Maitorahka: 10 g / 100 g
• Kaksi kananmunaa + kaksi lasia (4 dl) rasvatonta maitoa/piimää: yhteensä 14 g
  4–5 viipaletta täysjyväleipää: 5–10 g

Annoskuvia päivittäisistä proteiinilähteistä on koottu Maitotiedon verkkosivulle.

Proteiinin lähteitä, annoskuvat (PDF)

3. Vähennä sokerin käyttöä. Sokeripitoisten virvoitusjuomien ja tölkeissä myytävien täysmehujen sijasta kannattaa juoda vettä. Keinotekoisesti makeutettuja juomia kannattaa hammasterveyden kannalta välttää.

4. Suosi viljatuotteissa kuitupitoisia kokojyvätuotteita. Vältä valkoisista jauhoista valmistettuja vähäkuituisia leipiä ja leivonnaisia.

5. Käytä vähärasvaisia maito- ja lihatuotteita. Rasvattomaan ruokavalioon ei pidä pyrkiä. Riittää kun vähentää epäterveellisiä kovia rasvoja valitsemalla rasvattomia tai vähärasvaisia maito-, jogurtti- ja juustolaatuja. Myös lihatuotteina käytetään vähärasvaisia vaihtoehtoja. Ruokalistalle kannattaa jättää terveellisiä pehmeitä rasvoja sisältäviä ruokia, esimerkiksi öljypohjaisia salaattikastikkeita ja leipälevitteitä.

6. Syö hyvin kaloripitoisia ruokia vain harkituissa herkutteluhetkissä. Kaloripitoisia ruokia ovat etenkin suklaa, makeiset, perunalastut, juustopallot, viinerit ja munkit.

7. Huomioi alkoholijuomista tulevat kalorit, joita kertyy runsaasti. Alkoholinkäyttöä ei suositella ravitsemuksen ja hyvinvoinnin näkökulmasta lainkaan.

Fyysinen aktiivisuus painonhallinnassa

Kun ikää kertyy, lihaskunnon ylläpito on entistä tärkeämpää – etenkin, jos tavoitteena on painonhallinta. Ikääntyessä lihakset heikentyvät luonnostaan, mutta säännöllisellä harjoittelulla voit hidastaa tätä muutosta ja säilyttää toimintakykysi.

Arjen askareet, kuten kävely, tuolilta nousu ja tavaroiden nostaminen, vaativat lihasvoimaa. Esimerkiksi portaiden nouseminen voi iäkkäillä vaatia jopa 80 prosenttia reisilihasten maksimivoimasta, kun nuorilla aikuisilla vastaava luku on vain 40–50 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että hyvä lihaskunto auttaa selviytymään itsenäisesti arjessa – ilman, että pienetkin tehtävät muuttuvat ylivoimaisiksi.

Sairaudet voivat heikentää lihaskuntoa nopeasti, ja siksi on tärkeää, että lihasvoimaa on varastossa. Hyvä lihaskunto auttaa toipumaan esimerkiksi flunssasta tai leikkauksesta ja varmistaa, että jaksat nousta sängystä vielä sairastamisen jälkeenkin.

Lihasvoimaa voi kehittää missä iässä tahansa. Jo muutaman kuukauden säännöllinen harjoittelu voi lisätä lihasvoimaa 10–30 prosenttia. Lihaskuntoharjoittelu on paras keino ehkäistä ikääntymiseen liittyvää lihaskatoa ja vahvistaa luustoa.

Lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet, että lihaskuntoharjoittelu on todellista aivojumppaa – se parantaa muistia ja muita kognitiivisia toimintoja sekä voi ehkäistä muistisairauksia. Se myös kohottaa mielialaa ja voi lievittää masennusta ja ahdistusta.

Jos terveydenhuollon ammattilaisen kanssa on kohdallasi todettu tarve pudottaa paino, muista pitää huolta lihaksistasi. Lihaskuntoharjoittelu voi olla esimerkiksi kehonpainoharjoittelua, kuntosaliharjoittelua tai vaikka lihaksia vahvistavaa kotijumppaa. Monen kohdalla lihasten kuntoa on mahdollista ylläpitää sopivilla arkipäivän tottumuksilla: metsätyöt, puiden hakkuu, puutarhaharrastus, viikoittainen mattojen tamppaus, lumityöt jne.

Nykyään monissa kunnissa eläkeläisillä on mahdollista käydä maksutta kuntosalilla, josta saa alussa asiantuntevaa ohjausta.  Valitse tapa, joka tuntuu sinulle sopivalta, ja pidä huolta voimastasi – se on avain itsenäiseen ja hyvään elämään. Oli keino mikä tahansa, tärkeintä on käyttää lihaksia säännöllisesti – vähintään kaksi kertaa viikossa.

Ikääntyneen painonhallinnasta ravitsemuksen ja liikkumisen keinoin voit lukea lisää Terveyskirjaston verkkosivuilta.

Ikääntyneen lihavuus – milloin ja miten voi laihduttaa? (Terveyskirjasto.fi)

Lihasvoimaharjoittelu – ohje keski-ikäisille ja sitä vanhemmille (Terveyskirjasto.fi)

Proteiineja tarvitaan varsinkin lihasten ja luuston rakennusaineiksi. Ikääntyneillä liian niukka proteiinien saanti aiheuttaa lihaskatoa eli sarkopeniaa. Se heikentää liikuntakykyä ja kehonhallintaa sekä altistaa kaatumisille ja infektioille.

Riittävä proteiinien saanti suojaa lihas- ja luukadolta, kun samalla huolehditaan riittävästä D-vitamiinin, kalsiumin ja pehmeän rasvan saannista ja liikutaan mahdollisuuksien mukaan. Proteiinit vaikuttavat myös ihon kuntoon ja nopeuttavat haavojen paranemista.

Proteiinien hyväksikäyttö elimistössä heikkenee ikääntymisen myötä. Tämän vuoksi ikääntyneille suositellaan proteiineja hieman enemmän kuin työikäisille. Ikääntyneillä toimintakyky ja terveydentila vaikuttavat proteiinin tarpeeseen enemmän kuin ikävuosien määrä.

Yli 64-vuotiaiden tulisi saada proteiinia 1,2–1,4 grammaa painokiloa kohden vuorokaudessa (15–20 % energiansaannista).  Sairauksista toipuvilla proteiinin tarve on noin 1,5 grammaa painokiloa kohden. Proteiinia tulee saada päivän mittaan, mielellään viidellä aterialla. Tällöin elimistö pystyy hyödyntämään sen parhaiten. Pääaterioilla proteiinia tulisi olla 25–30 grammaa.

Vinkkejä proteiininsaantiin ikääntyneille löytyy Valtion ravitsemusneuvottelukunnan artikkelista.

Näin saat lisää proteiinia (PDF)

Riittävän proteiinin saannin päivittäisessä ruokavaliossasi voit varmistaa Gerontologinen ravitsemus Gery Ry:n  tekemän esitteen avulla.

Ikääntyessä proteiinin tarve lisääntyy (Gery.fi)

Ikääntymisen myötä kyky hyödyntää auringon UV-säteilyä D-vitamiinin lähteenä heikkenee. Lisäksi mahdollisuudet oleskella auringonvalossa voivat olla vähäisiä. Kaatumisia ja luuston haurastumista voidaan ehkäistä pitämällä huolta siitä, että ikääntynyt saa riittävästi D-vitamiinia ja kalsiumia.

Suositukset

D-vitamiini

D-vitamiinin saanniksi suositellaan alle 75-vuotiaille 10 mikrogrammaa/vuorokausi.

• Tämä määrä voidaan saada ruoasta, kun käytetään päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai kalaa 2–3 kertaa viikossa tai
• D-vitamiinilisä vuoden pimeimpänä aikana (loka–maaliskuu). Tällöin D-vitamiinivalmistetta suositellaan 10 mikrogrammaa/vuorokausi.

75-vuotiaille ja sitä vanhemmille suositellaan D-vitamiinilisän nauttimista ympäri vuoden 10–20 mikrogrammaa/vuorokausi ruokavalion D-vitamiinipitoisuudesta riippuen. Suuremmista annoksista ei ole havaittu olevan hyötyä. Huomattavasti suuremmat annokset voivat olla jopa haitallisia pitkäaikaisesti käytettynä.

Kalsium

Kalsiumia ikääntyneiden tulisi saada 800 milligrammaa vuorokaudessa. Tämän määrän saa esimerkiksi 3 lasillisesta maitoa, piimää, viiliä tai jogurttia ja 2–3 viipaleesta juustoa. Jos maitovalmisteiden käyttö on vähäistä, riittävä kalsiumin saanti on syytä varmistaa ravintolisänä, esimerkiksi 500 milligrammaa kalsiumia sisältävänä valmisteena.

Annoskuvia päivittäisistä kalsiumin lähteistä löytyy Maitotiedon kokoamasta esitteestä.

Kalsiumin lähteitä (PDF)

Ikääntyessä janon tunne saattaa heikentyä. Nestevajaus voi kehittyä nopeasti, ja se on ikääntyneille haitallisempaa kuin nuoremmille. Monet lääkkeet poistavat nestettä elimistöstä ja lisäävät kuivumisen vaaraa. Tämä lisää muun muassa kaatumisalttiutta.

Nesteitä on suositeltavaa juoda 1–1,5 litraa (5–8 lasillista) päivässä ruokien mukana saadun nesteen lisäksi. Suositeltavia juomia ovat tavallisen veden lisäksi esimerkiksi rasvattomat maidot ja piimät, jotka sisältävät myös vitamiineja ja kivennäisaineita.

Alkoholi on ikääntyneille erityisen haitallista. Se lisää kaatumisalttiutta, häiritsee elimistön glukoositasapainoa ja voi hidastaa tai kiihdyttää lääkkeiden vaikutusta. Koska elimistön nestepitoisuus vähenee ja aineenvaihdunta hidastuu ikääntymisen myötä, alkoholin vaikutukset elimistössä voimistuvat. Jos ikääntynyt käyttää alkoholijuomia, määränä on hyvä pitää korkeintaan yhtä annosta päivässä ja korkeintaan seitsemää annosta viikossa.

Sydän- ja verisuoniterveys on yksi tärkeimmistä terveyden osa-alueista, johon voit vaikuttaa ruokavalinnoillasi. Tässä muutamia keskeisiä vinkkejä.

1. Valitse täysjyvätuotteita

Täysjyväviljat, kuten kaura, ruis ja ohra, ovat erinomaisia valintoja sydämesi kannalta. Ne sisältävät runsaasti kuitua, joka auttaa alentamaan kolesterolitasoja ja pitää verensokerin tasaisena. Korvaa vaikkapa valkoinen leipä ja pasta täysjyvävaihtoehdoilla.

Lue tuotteen ainesosaluettelo! Ainesosat on lueteltu suuruusjärjestyksessä. Suosi sellaisia tuotteita, joiden ainesosaluettelon kärkipäässä on täysjyvää.

2. Syö runsaasti hedelmiä ja vihanneksia

Hedelmät ja vihannekset ovat täynnä tärkeitä vitamiineja, kuitua, kivennäisaineita ja antioksidantteja, jotka suojaavat sydäntäsi. Pyri syömään vähintään viisi kourallista kasviksia päivässä. Näistä kaksi kourallista tulisi olla marjoja tai hedelmiä ja loput vihanneksia.

Oksalaattipitoisia kasviksia (esim. pinaatti, punajuuri, raparperi) ja pähkinöitä on hyvä rajoittaa. Sen liiallisen saannin on tutkittu liittyvän esimerkiksi tulehduksellisiin sairauksiin, virtsatiekiviin ja munuaisvaurioihin. Oksalaatin imeytymistä voidaan estää maitotuotteiden yhtäaikaisella nauttimisella, sitruunamehulla ja magnesiumsitraatilla.

Sydänterveyden näkökulmasta fermentoidulla hapankaalilla ja avokadolla on suotuisia vaikutuksia.

3. Käytä terveellisiä rasvoja

Tyydyttymättömät rasvat suojelevat sydäntäsi. Tällaisia rasvoja saat esimerkiksi oliiviöljystä, rypsiöljystä, merikalasta, avokadosta ja pähkinöistä. Vältä tyydyttyneitä ja transrasvoja, joita löytyy esimerkiksi liha- ja makkararuoista, lihaleikkeleistä ja juustosta, maitovalmisteista sekä makeista ja suolaisista leivonnaisista.

Kasviöljyt, pähkinät, siemenet ja kala sisältävät hyvälaatuisia rasvoja, joiden käyttöä tulisi suosia päivittäin. Erityisen tärkeää on huolehtia omega-3- ja omega-6-rasvahappojen tasapainoisesta saannista. Nykyinen länsimainen ruokavalio sisältää usein liikaa omega-6-rasvahappoja suhteessa omega-3:een, mikä voi lisätä matala-asteista tulehdusta elimistössä ja heikentää omega-3:n hyödyllisiä vaikutuksia.

Extra-neitsytoliiviöljy  sisältää runsaasti polyfenoleita, jotka suojaavat soluja hapettumisstressiltä ja edistävät sydän- ja verisuoniterveyttä.

Omega-3-rasvahapot tukevat muun muassa: aivojen ja muistitoimintojen terveyttä, sydämen hyvinvointia, tulehdustilojen hillitsemistä elimistössä

Omega-3:n hyviä lähteitä:

• Merikalat, kuten lohi, silakka, makrilli ja sardiini, ovat parhaita omega-3-rasvahappojen lähteitä. Ne sisältävät suoraan elimistön hyödynnettävissä olevia pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja EPA:a ja DHA:ta
• Rypsiöljy: sisältää kasviperäistä alfalinoleenihappoa (ALA), joka on omega-3-rasvahappo
• Chia- ja pellavansiemenet sekä saksanpähkinät: sisältävät myös ALA. Muista liottaa pähkinät ja siemenet, jotta parannat niiden sulavuutta ja ravintoaineiden imeytymistä.
• Kasviperäiset  Omega 3 lähteet (kuten rypsiöljy, pellavansiemenet, chia) sisältävät lyhytketjuista ALA:ta (alfalinoleenihappo), josta elimistö voi muuntaa vain pienen osan (alle 10 %) EPA:ksi ja DHA:ksi. Siksi meriperäinen kala on tärkeä, jos halutaan varmistaa riittävä EPA- ja DHA-saanti.
• Jos kala ei sovi allergian tai ruokavalion vuoksi: Mikroleväöljyt (esim. DHA-valmisteet levästä) – täysin kasviperäinen ja EPA- & DHA-pitoinen vaihtoehto

4. Vähennä suolan käyttöä

Tiesitkö, että makuaistille sopiva suolan määrä on tottumiskysymys? Liiallinen suolan saanti voi nostaa verenpainetta, mikä on merkittävä sydänsairauksien riskitekijä. Pyri siis vähentämään suolan käyttöä ruoanlaitossa ja vältä suolaisia valmis- ja pikaruokia.

Muistettavaksi ruokaostoksilla: Valitse tuotteita, joissa suolaa on vähemmän kuin saman tuoteryhmän muissa tuotteissa.
Esimerkiksi leivissä alle 0,8 g suolaa / 100 g on hyvä tavoite. Pienillä valinnoilla suojaat sydäntäsi.

5. Valitse vähärasvaisia maitotuotteita

Valitse maidosta, piimästä, jogurtista ja viilistä enintään 1 prosentti rasvaa sisältävä vaihtoehto. Juustoista suosi sellaisia vaihtoehtoja, joissa on vähemmän suolaa ja enintään 17 prosenttia rasvaa. Maitovalmisteet voi myös korvata kasviperäisillä kalsiumilla ja D-vitamiinilla täydennetyillä elintarvikkeilla, kuten soija- tai kaurapohjaisilla tuotteilla.

6. Rajoita sokerin saantia

Ravitsemuksen kultainen sääntö on “kaikkea kohtuudella”. Tämä pätee myös sokeriin. Lisättyä sokeria on runsaasti esimerkiksi makeisissa, kekseissä, jäätelössä, sokerisissa juomissa sekä joissain jogurteissa ja muroissa. Tee siis kaupan hyllyllä pieniä, parempia valintoja: Valitse vähäsokerisempi vaihtoehto tutusta elintarvikkeesta. Pienistä puroista kasvaa iso joki! Suosi vaihtoehtoja, joissa sokeria on korkeintaan 10 g / 100 g, mutta mieluummin vähemmän. Valitse maustamattomia tai vain vähän sokerisia tuotteita ja makeuta itse marjoilla tai hedelmillä. Hedelmien ja marjojen oma sokeri ei ole haitallista samaan tapaan kuin lisätty sokeri. Sen sijaan hedelmämehut ja -soseet sisältävät paljon sokeria ilman kuidun hyötyjä – niitä kannattaa käyttää harkiten.

Tee kaupassa pieniä parempia valintoja:
Valitse tuotteita, joissa on vähemmän lisättyä sokeria. Lue tuoteseloste – jos ainesosaluettelon alussa mainitaan sokeri, glukoosi, fruktoosi tai siirappi, tuotteen sokeripitoisuus on todennäköisesti korkea.

7. Syö säännöllisesti ja kohtuullisesti

Säännölliset ateriat (noin kolmen tunnin välein) ja kohtuulliset annoskoot auttavat pitämään verensokerin tasaisena ja ehkäisevät ylensyöntiä. Tämä on tärkeää  sydänterveyden, hammasterveyden ja painonhallinnan kannalta.

Ikääntyneille eli yli 65-vuotiaille on omat ravitsemussuositukset, joiden tarkoituksena on turvata, että jokaisella iäkkäällä olisi mahdollisuus saada tarvettaan vastaavaa ravitsemushoitoa, asuipa hän sitten kotona tai hoitolaitoksessa.

Ikääntyneet on suosituksessa jaoteltu toimintakyvyn ja sairastavuuden mukaan ryhmiin seuraavasti:

1. Hyväkuntoiset ikääntyneet
2. Kotona asuvat ikääntyneet, joilla on useita sairauksia
3. Kotihoidon asiakkaat, joilla on ulkopuolisen avun tarvetta
4. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat

Suosituksessa käsitellään terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämistä ravitsemuksen avulla sekä ravitsemukseen liittyviä ongelmakohtia ja keinoja niiden ratkaisemiseksi erikseen kussakin ryhmässä. Suosituksessa korostetaan ravinnon lisäksi myös liikunnan merkitystä terveyden ja lihaskunnon ylläpitäjänä.

Ikääntyessä ravintoaineiden tarve ei pienene, vaikka energiantarve hieman pieneneekin. Tämä tarkoittaa, että ravinnon tulisi olla entistäkin ravintorikkaampaa. Ikääntyessä elimistö on myös alttiimpi nestevajaukselle. Suu ja hampaisto on tärkeää pitää kunnossa.

Ravinnolla on huomattava vaikutus ikääntyneiden terveyteen ja toimintakykyyn. Hyvä ravitsemustila ehkäisee sairauksia, nopeuttaa sairauksista toipumista, edesauttaa kotona asumista sekä parantaa vireyttä ja elämänlaatua.

Ikääntyneiden ravitsemuksesta on koottu suositukset Ruokaviraston verkkosivuille.

Ikääntyneet (Ruokavirasto.fi)

Ikääntyneiden ruokasuositus (PDF)

Ravitsemushoitosuositus (PDF)

Ikääntyneen ravitsemus, painonhallinta ja laihdutus

Ikääntyneille suositellaan hieman suurempaa painoindeksiä, BMI 24-29 kuin nuoremmalle väestölle.  Laihduttaminen voi olla perusteltua, jos sillä on positiivisia vaikutuksia terveyteen ja toimintakykyyn. Yli 70-vuotialla laihduttaminen on harvoin tarpeellista.

Painonpudotuksen tarve ikääntyneellä liittyy painon aiheuttamiin lisäsairauksiin tai niiden oireiden pahenemiseen kuten tyypin 2 diabetekseen, sydän-ja verisuonisairauksiin, tuki-ja liikuntaelimistön sairauksiin tai toimintakyvyn vajeisiin, joita painonpudotuksella pyritään parantamaan.

Painonpudotus ikääntyneellä voi tulla kyseeseen, jos ikääntyneen BMI > 30 kg/m2 tai joissain tapauksissa > 35 kg/m2. Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi arvioida tapauskohtaisesti potilaan kokonaistilanne, painonpudotuksen tarve, hyödyt ja haitat ja ottaa huomioon sarkopenian ja luunmassan vähenemisen ehkäisy sekä painonpudotuksen mahdollinen vaikutus kokonaisterveyteen, elämänlatuun ja toimintakykyyn, myös tulevaisuudessa. Etenkin vanhemmilla potilailla geriatrinen kokonaisarvio on yleensä tarpeen.

Yleisiä lisätietoja ikääntyneen ravitsemukseen, lihavuuteen ja laihdutukseen on koottu Käypä hoito -verkkosivulle.

Ikääntyneiden ravitsemus, lihavuus ja laihdutus (Käypähoito.fi)

Ikääntyneen vajaaravitsemus

Ravitsemustilan arvio on tärkeä osa kokonaisvaltaista terveydentilan seurantaa. Vanhenemismuutokset lisäävät riskiä ravitsemushäiriöiden kehittymiselle, ja siksi vajaaravitsemusriskin seulonta on olennainen osa ikääntyneen hoitoa. Varhainen riskin tunnistaminen mahdollistaa ravinnonsaannin tehostamisen ja vajaaravitsemustilan ehkäisyn.

Heikentynyt ravitsemustila voi aiheuttaa esimerkiksi lihaskatoa ja luiden haurastumista, huonontaa toimintakykyä, heikentää vastustuskykyä ja altistaa sairastelukierteelle. Tämän vuoksi ikääntyneen heikkoon syömiseen ja tahattomaan painonlaskuun tulisikin puuttua välittömästi. Muutaman kilon laihtumista on ikääntyneen itsensä ja muidenkin vaikea havaita. Sen vuoksi ikääntynyt tulisi punnita vähintään kerran kuukaudessa.

Keskeisiä merkkejä vajaaravitsemuksen vaarasta:

• Ikääntyneen painoindeksi on alle 24 kg/m2

Painoindeksilaskuri (Terveyskirjasto.fi)

• Paino on laskenut tahattomasti viimeisten 1–6 kuukauden aikana
• Syödyn ruoan määrä on selvästi pienentynyt viime viikkojen aikana
• Ikääntynyt syö erittäin niukasti tai pystyy syömään vain soseutettua/nestemäistä ruokaa
• Toistuvat infektiot tai painehaavat
• Leikkaukseen valmistautuminen tai toipumisvaihe sairaudesta

On hyvä huomata, että ravitsemustila voi olla heikentynyt myös silloin, kun paino ei ole laskenut – esimerkiksi turvotusten vuoksi paino voi jopa nousta. Vajaaravitsemusriski voidaan tällöin todeta seulontakyselyn avulla.

Vajaaravitsemusriskin seulonta

Seulonnan tavoitteena on tunnistaa riskipotilaat mahdollisimman varhain ja käynnistää ravitsemushoito viipymättä. Seulontaan kuuluvat:

• Painon punnitseminen ja riskin arviointi seulontamenetelmällä
• Tulosten kirjaaminen potilastietojärjestelmään ja tiedottaminen lääkärille tarvittaessa
• Syömiseen liittyvien ongelmien selvittäminen (ruokavalio, ruokamieltymykset, nielemisvaikeudet)
• Ruoankäytön ja nesteen saannin seuranta tarvittaessa
• Ravitsemushoidon suunnittelu ja yksilöllisen ravitsemusohjauksen tarjoaminen

Avovastaanotoilla seulonta tehdään ensimmäisellä käynnillä ja jatkossa hoitosuunnitelman mukaisesti. Toimenpiteet ja seulonnan toistaminen määräytyvät asiakkaan riskiluokan ja sairauden mukaan.

Iäkkäiden ravitsemustilan arvioinnista voit lukea lisää Duodecim-lehden artikkelista

Iäkkäiden ravitsemustilan arviointi (Duodecim.fi)

NRS-2002-menetelmä

Aikuisille käytetään NRS-2002-menetelmää. Sitä voidaan käyttää myös yli 65-vuotiaille, ei sovellu raskaana oleville, juuri synnyttäneille tai saattohoidossa oleville. Vajaaravitsemusriskin seulonta koostuu alkuseulonnasta ja varsinaisesta seulonnasta. Alkuseulonta tunnistaa nopeasti ja luotettavasti asiakkaat, joilla ei ole vajaaravitsemusriskiä ja joille ei tarvitse tehdä varsinaista seulontaa.

NRS-2002-menetelmän alkuseulonnan kysymykset:

• Onko BMI alle 20,5?
• Onko paino laskenut tahattomasti edeltävän 3 kuukauden aikana?
• Onko asiakas syönyt tavallista vähemmän edellisen viikon aikana?
• Onko asiakas hoidossa vakavan sairauden vuoksi?

Varsinainen seulonta – tehdään, jos vastaus alkuseulonnan yhteenkään kysymykseen on KYLLÄ

Vajaaravitsemus riskin seulonta (NRS-2002) (PDF)

Toimintaohje:

≥ 3 pistettä: Potilaalla on vajaaravitsemuksen riski ja hänelle laaditaan ravitsemushoitosuunnitelma.

• Painonseuranta kotona 2 x vko. Ohjaa ravinnonsaannin tehostaminen ja kliinisten täydennysravintovalmisteiden käyttö 1–3 kpl/vrk.
• Jos paino laskee / ei korjaannu / ruokailun toteutuksessa ongelmaa konsultoi lääkäriä ja/tai ravitsemusterapeuttia.

< 3 pistettä: Potilaalla ei ole vajaaravitsemuksen riskiä. Seulonta toistetaan viikoittain. Jos potilaalle on suunniteltu esim. suuri leikkaus, hänelle laaditaan ravitsemushoitosuunnitelma vajaaravitsemuksen ehkäisemiseksi.

• Ohjaus monipuoliseen syömiseen ja painon seurantaan kotona (1 x vko)
• Tuloksen kirjaaminen ja seulonnan toistaminen 3–6 kk:n välein

MNA-menetelmä

MNA-menetelmää käytetään vajaaravitsemusriskin ja ravitsemustilan arviointiin esimerkiksi niissä iäkkäiden toimintayksiköissä, joissa on käytössä RAI (Resident Assessment Instrument) -arviointi- ja seurantajärjestelmä ja jotka ovat hankkineet MNApitkä-menetelmän osaksi RAI-järjestelmää.

Mini Nutritional Assessment MNA (Terveysportti.fi)

Toimintaohje:

12-14 pistettä EI RISKIÄ

1. Painonseuranta kotona 1 x vko
2. Ohjaa tarvittaessa monipuoliseen syömiseen
(kirjallinen ohje)
3. Toista vajaaravitsemusriskin seulonta 3–6 kk välein
ja kirjaa tulos

8-14 pistettä KOHTALAINEN RISKI

1. Painonseuranta kotona 2 x vko
2. Ohjaa ravinnonsaannin tehostaminen ja kliinisten
täydennysravintovalmisteiden käyttö 1–3 kpl/vrk
(kirjallinen ohje)
3. Jos paino laskee / ei korjaannu / ruokailun
toteutuksessa ongelmaa toteutetaan Ravitsemusterapeutin
konsultaatio

5–7 pistettä VAKAVA RISKI

1. Ravitsemusterapeutin konsultaatio
2. Ohjaa ravinnonsaannin tehostaminen ja kliinisten
täydennysravintovalmisteiden käyttö 1–3 kpl/vrk
(kirjallinen ohje)
3. Painonseuranta kotona 2 x vko

Jopa 80 prosenttia sairaalan potilaista hyötyisi vajaaravitsemusriskin kartoittamisesta ja ravitsemusta korjaavista toimenpiteistä. Hyvä ravitsemus edistää myös toipumista hoidosta. Systemaattisella seulonnalla voidaan tunnistaa vajaaravitsemuksen riskissä olevat, erityisesti ikääntyneet,  ja panostaa ravitsemushoitoon osana muuta hoitoa. Yleisintä vajaaravitsemus on syöpäpotilailla. Muita tärkeitä riskiryhmiä ovat leikkauspotilaat sekä potilaat, joilla on ruoansulatuskanavan sairaus, krooninen maksa-, munuais- tai keuhkosairaus tai sydämen vajaatoiminta.

Vajaaravitsemusriskin seulonnasta löydät videon, joka on tuotettu Oulun yliopistollisen sairaalan toimesta

Vajaaravitsemuksen ehkäisystä löydät oppaan Terveyskylän Kuntoutumistalosta.

Opas vajaaravitsemuksen ehkäisyyn (Terveyskylä.fi) 

Ruokahalun, ravinnonsaannin sekä suun terveyden ja nielemisvaikeuksien arviointiin löydät materiaalia Ruokaviraston verkkosivuilta. Myös Gery ry:n verkkosivulla on apuvälineitä ravitsemusohjaukseen.

• Ikääntyneet (Ruokavirasto.fi)

Materiaalipankki (Ruokavirasto.fi)

Avuksi ohjaukseen (Gery.fi)

Katso ohjaukseen lisävinkkejä Reittiksen Tietoa ravitsemuksesta-osiosta.

Tietoa ravitsemuksesta