Lapsiperheiden ravitsemus

Pienten lasten ruokailu ja ravitsemussuositukset

Hyvinvointi rakentuu jo varhain. Lapsen ruokavalinnat ensimmäisinä elinvuosina vaikuttavat merkittävästi lapsen kasvuun, kehitykseen ja terveyteen pitkälle tulevaisuuteen. Se, millaisia ravintoaineita kehittyvälle elimistölle on tarjolla, voi jättää pysyviä jälkiä kehon rakenteisiin, toimintoihin ja aineenvaihduntaan.

Hyvät ruokailutottumukset rakentuvat arjen toistuvista valinnoista – yhdessä, päivä päivältä. Lapsiperheen ruokailu ei ole vain ravintoa keholle, vaan myös tärkeä osa kasvatusta, osallisuutta ja koko perheen hyvinvointia. Yhdessä syöminen vahvistaa terveyttä ja luo pohjan myönteiselle suhtautumiselle ruokaan.

Säännöllinen ateriarytmi on kaiken perusta – niin lapsille kuin aikuisille. Kun perheen arkeen kuuluu tasaiset ruokailuajat, riittävä uni, liikkuminen ja tauot ruutuajasta, ruokailu on osa laajempaa hyvinvointia. Lapsen kokemukset ruokailuista, kuten ilo, kiinnostus ja osallisuus, vaikuttavat myönteisesti ruokatottumusten kehittymiseen.

Lapsen ruokavaliossa korostuvat erityisesti:

• Kasvikset: Lapsen tulisi syödä noin viisi oman kouransa kokoista annosta kasviksia päivässä. Kasviksia ei voi korvata ravintolisillä – niistä saatavat hyödyt perustuvat kokonaisuuteen, kuten kuituun, väri- ja suoja-aineisiin sekä koostumukseen.
• Proteiini: Suosi siipikarjaa, kalaa ja palkokasveja, ja käytä punaista lihaa kohtuudella. Kalaa suositellaan vaihdellen 2–3 kertaa viikossa. Liiallinen proteiinin saanti ei tuo lisähyötyjä, ja lapsilla se voi kuormittaa elimistöä.
• Maitovalmisteet: Leikki-ikäiselle riittää 4 dl nestemäisiä maitovalmisteita ja 1 viipale juustoa päivässä. Maitovalmisteet ovat tärkeitä kalsiumin, jodin, D-vitamiinin ja muiden ravintoaineiden lähteitä. Ne tukevat erityisesti luuston kehitystä ja kasvua

Lapsiperheille on kansallinen suositus lasten, lapsiperheiden ja raskaana olevien ja imettävien ruokavaliosta, Syödään yhdessä -ruokasuositukset. Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus on valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatima. Se antaa yleiset suuntaviivat terveyttä edistävän ruoan tarjoamisesta ja ruokakasvatuksesta varhaiskasvatuksessa.

Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille (PDF)

Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus (PDF)

Kouluikäisten ravitsemussuositukset

Kouluikä on kasvun ja kehittymisen aikaa – myös ruokailutottumusten osalta. Terveellinen ja säännöllinen syöminen tukee fyysistä hyvinvointia, jaksamista koulupäivän aikana ja oppimista. Hyvät ruokailurutiinit, kuten monipuolinen aamiainen, täysipainoinen koululounas, päivällinen ja terveelliset välipalat, luovat perustan tasapainoiselle syömiselle ja vahvistavat terveyttä.

Välipalojen merkitys korostuu kasvavalla lapsella. Hyvä välipala sisältää esimerkiksi hedelmiä tai kasviksia, täysjyväviljaa sekä vähärasvaisia maitovalmisteita. Janojuomaksi paras valinta on raikas vesijohtovesi – sokeroidut juomat heikentävät suunterveyttä ja lisäävät turhaa sokerin saantia.

Kouluruokailu on tärkeä osa arkea. Päivittäinen, maksuton koululounas tukee oppilaiden ravitsemusta, jaksamista ja ruokatajun kehittymistä. Kouluruokailu on myös opetuksellinen tilanne, jossa opitaan yhdessä syömistä, ruokapuhetta ja terveellisiä valintoja. Aikuisten esimerkki ja läsnäolo kouluruokailussa kannustavat lapsia maistamaan ja syömään riittävästi.

Nuoruusiässä omat valinnat ja kavereiden vaikutus korostuvat. Samalla tarve hyvälle ravitsemukselle kasvaa: erityisesti nopeasti kasvavien lasten ja urheilevien nuorten on tärkeää huolehtia riittävästä energian, hiilihydraattien, vitamiinien ja kivennäisaineiden saannista. Täysjyväviljat, monipuoliset ateriat ja riittävät välipalat tukevat sekä liikkujan palautumista että nuoren kehitystä.

Kaikille 2–17-vuotiaille suositellaan lisäksi päivittäistä D-vitamiinilisää 7,5 mikrogrammaa vuoden ympäri, mikä tukee luuston kehitystä erityisesti kasvun kiihtyessä.

Kouluruokasuositus sisältää ohjeistukset kouluruokailun järjestämisestä, yhteistyöstä koulun sisällä ja kotien kanssa sekä toiminnan seurannasta ja arvioinnista. Syödään ja opitaan yhdessä kouluruokailusuositus on valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatima. Kouluaterioiden ja välipalojen tarjoamisesta ja niiden ravitsemuslaadusta annetaan ruokalista-, ruoka- ja ravintoainekohtaiset suositukset.

Syödään ja opitaan yhdessä -kouluruokailusuositus (PDF)

Lapsen suhde ruokaan alkaa kehittyä jo varhain, ja siihen vaikuttavat vahvasti perheen arjen käytännöt, tunnelmat ruokailuhetkissä sekä vanhempien omat tavat ja puhetavat syömisestä. Ruokasuhde ei ole vain sitä, mitä syödään – se on tapa suhtautua syömiseen, kehoon ja ruokailutilanteisiin.

Alla on kuvattu erilaisia tapoja, joilla ruokasuhde voi muotoutua perheessä.

Ruoka polttoaineena – ei yhteistä hetkeä

Joissakin perheissä ruokaan suhtaudutaan vain välttämättömänä energianlähteenä. Arjessa ei välttämättä syödä yhdessä, vaan jokainen nappaa kaapista mitä sattuu, milloin sattuu. Ruokahetki ei ole yhteinen tauko tai nautinnon hetki, vaan pikainen suoritus.

• Syömiseen ei liity vuorovaikutusta tai läsnäoloa.
• Lasta ei ohjata tunnistamaan nälkää tai kylläisyyttä.
• Ruokavalion monipuolisuuteen ei kiinnitetä huomiota.

Tällainen ruokasuhdeperintö voi näkyä aikuisuudessa esimerkiksi niin, että ei pidetä ravitsemusta tärkeänä osana hyvinvointia eikä tunnisteta kehon viestejä nälästä tai kylläisyydestä.

Turvallinen ruokailuilmapiiri – syömiseen liittyy iloa

Toisissa perheissä ruokailuhetket ovat yhdessäolon ja vuorovaikutuksen aikaa. Syöminen on sallittua nautintoa, eikä siihen liity syyllisyyttä tai suorituspaineita.

• Yhdessä syöminen tukee tunneilmaston rakentumista.
• Ruokahetkissä on lupa nauttia.
• Syöminen voi tuoda juhlan tuntua arkeen, muttei ole ainoa lohdun tai ilon lähde.
• Lasta tuetaan tunnistamaan omaa nälkää ja kylläisyyttä.

Tällaisessa ilmapiirissä kasvaneet lapset oppivat usein luonnollista syömisen säätelyä ja rakentavat terveempää suhdetta ruokaan.

Ruoka tunteiden säätelykeinona

Joskus ruuasta tulee perheessä keino hallita tunteita:

• Väsyneenä ”ansaitaan” pizza.
• Lasta lohdutetaan karkilla tai jäätelöllä.
• Ruoka toimii palkintona tai rankaisuna.

Tällaisessa ympäristössä lapsi voi oppia, että epämiellyttäviä tunteita ei kohdata vaan ne ”syödään pois”.
Pitkällä aikavälillä tämä voi johtaa siihen, että ruoka muodostuu keskeiseksi keinoksi käsitellä tunnetiloja – mikä voi heikentää syömisen säätelyä.

Syömisen säätely – kuunteleeko lapsi kehoaan?

Lapset osaavat usein luonnostaan säädellä syömistään – mutta vain, jos siihen annetaan mahdollisuus.

• Lasta voidaan auttaa kysymällä: ”Onko sinulla vielä nälkä vai saitko tarpeeksi?”
• Jos vanhempi jatkuvasti rajoittaa tai ohjailee lapsen syömistä, lapsen kyky kuunnella omaa kehoaan heikentyy.
• Ruoalla palkitseminen voi lisätä mieltymystä rasvaisiin tai makeisiin herkkuihin.

Säännölliset, kiireettömät ruokailuhetket ja lapsen oman rytmin huomioiminen tukevat luonnollista syömisen säätelyä.

Kehopuhe ja ruokakeskustelut – mitä lapsi oppii?

Perheen keskustelut vaikuttavat lapsen kehonkuvan ja ruokasuhteen kehittymiseen:

• Jos puhe painottuu ulkonäköön, painoon tai dieetteihin, lapsi voi oppia, että kehon tyytymättömyys ”ratkaistaan” syömistä kontrolloimalla.
• Ruoasta ei ole hyödyllistä puhua ”hyvänä” tai ”pahana”, vaan osana kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Lapsi oppii vanhemmiltaan, että kehoa saa arvostaa ja ruokaan saa suhtautua joustavasti ja myötätuntoisesti.

Sosiaalinen media – näkymätön vaikuttaja

Lapsiin ja nuoriin vaikuttavat yhä enemmän sosiaalisen median sisällöt:

• Jos lapsi altistuu päivittäin laihuutta ihannoivalle tai tiukasti rajoittavalle ruokapuheelle, se voi hämärtää omaa kehonkuvaa ja ruokasuhdetta.
• Tällaiset mallit voivat jäädä pitkäksi aikaa osaksi ajattelua ja vaikeutua kyseenalaistaa aikuisenakin.

Vanhemmat voivat tukea lasta puhumalla kehosta ja ruoasta hyväksyvästi ja auttamalla lasta arvioimaan kriittisesti median sisältöjä.

Aamupala auttaa kehoa heräämään ja takaa virkeyden aamupäiväksi. Nälkäisenä ei jaksa keskittyä, saati oppia uutta. Koululaisten aamupalasta on hyvä sopia yhdessä selvästi, jos lapsi syö sen itsekseen. Jos aamupala ei maistu, pyri varmistamaan, että lapsi syö muilla aterioilla tarpeeksi.

Välipala on nälkäkiukun hallitsemisen tehokeino ihan jokaiselle perheenjäsenelle.

Kotona, hoitopaikassa tai koulussa syödyn lounaan lisäksi lapsi tarvitsee päivällisen. Lautasmalli auttaa monipuolisen ja täysipainoisen aterian kokoamisessa, se sisältää riittävästi kasviksia suhteessa muihin ainesosiin.

Iltapala päättää päivän ja tarjoaa hetken rauhaa istahtaa yhdessä alas ja vaihtaa päivän kuulumiset.

Ateriarytmin on hyvä olla säännöllinen, mutta sen ei tarvitse olla kaavamainen. Arki ei aina rullaa suunnitellusti. Toisinaan jokin ateria voi jäädä kokonaan väliin, toisinaan tulee syötyä turhankin reilusti. Lapsi elää tässä ja nyt. Hän vasta opettelee syömisen säätelyä: Toisille se on luontaisesti helppoa ja toiset joutuvat opettelemaan sitä enemmän. Auta lasta sanoittamaan tunnetta: Onko nälkä vai tuliko syötyä liikaa, tekeekö mieli herkkua vai onko tylsää?

Mieti millainen ateriarytmi sopii teidän perheellenne? Jos arki-ilta on täynnä menoa harrastuksia tai läksyjä, iltapalan ja päivällisen paikkaa voi vaihtaa. Yhteiseen päivällispöytään voi käydä harrastusten jälkeenkin, jos alla on runsaampi välipala.

Ateriarytmistä on koottu tietoa  Neuvokas perhe-verkkosivuille.

Aamupala, välipala ja iltapala lapsiperheissä (Neuvokasperhe.fi)

Meidän perheen ruokaviikkoa (Neuvokasperhe.fi)

Omien ruokatottumusten arviointiin voi käyttää digikorttia, jonka löydät Neuvokas perhe -verkkosivulta.

Meidän perheen digikortti (Neuvokasperhe.fi)

Vinkkejä kasvisten syömiseen, valikoivaan ja nirsoilevaan syömiseen on koottu Neuvokas perhe -verkkosivuille.

Vinkkejä kasvisten syömiseen (Neuvokasperhe.fi)

Vinkkejä nirsoiluun ja valikoivaan syömiseen (Neuvokasperhe.fi)

Meidän perheen hyvinvointipolku 5.syömisen pulmia (Neuvokasperhe.fi)

Lasten kasvisten käytön lisäämiseen löydät toimintavinkkejä SEE & EAT -verkkosivulta.

Puuhaa ja lisämateriaalia (Seeandeat.org)

Tietoa huoltajille lapsen ja nuoren ravitsemuksesta löydät Terveyskylän verkkosivulta.

Lapsen ja nuoren ravitsemus (Terveyskylä.fi)

Oletko huolestunut lapsesi ruokailutilanteista? Onko taaperosi valikoiva ruokien suhteen? Onko hänellä huono ruokahalu? Kieltäytyykö leikki-ikäinen lapsesi syömästä? Ovatko ruokailutilanteenne muuttuneet ikäviksi ja ahdistaviksi?

Syömisongelmien omahoito-ohjelma antaa tietoa pienten lasten syömisongelmista ja siitä, miten voit tukea lastasi. Löydät omahoito-ohjelman Mielenterveystalon verkkosivulta.

Lasten syömisongelmien omahoito-ohjelma (Mielenterveystalo.fi)

Tietoiskuvideoita lapsiperheiden tueksi on koottu En jaksa -verkkosivulle.

En jaksa (Enjaksa.fi)

Lasten lievään ylipainoon voi ja kannattaa suhtautua rauhallisesti. Liiallisen painonnousun jatkuminen on kuitenkin tärkeää estää. Tämä tapahtuu helpoiten pienten, mutta merkittävien arjen muutosten avulla. Ennaltaehkäisy on helpompaa ja hyödyllisempää kuin lihavuuden hoitaminen. Parhaiten toimii koko perheen hyvien tottumusten vahvistaminen ja lisääminen arjessa.

Lihavuuden hoitotulokset ovat parempia leikki-iässä ja alakouluiässä kuin myöhemmin. Lapset ovat yksilöitä ja siten myös ruumiinrakenteeltaan erilaisia. Ylipainoisuutta arvioitaessa tärkeintä on aina lapsen hyvinvointi, jaksaminen ja terveys.

Ylipainon ja lihavuuden määrittely

Lasten painoindeksi, ISO-BMI huomioi lapsen iän ja mahdollistaa vertailun aikuisten BMI-arvoihin. Ylipainon raja on ISO-BMI 25 ja lihavuuden 30. Terveydenhuollossa käytetään myös pituuspainoprosenttia ja vyötärönympäryksen suhdetta pituuteen. Jos arvo on yli 0,50, se viittaa liialliseen sisäiseen rasvakudokseen.

Painonkehityksen suunta ja nopeus ovat aina tärkeämpiä kuin yksittäinen mittaustulos. Keskustelut lihavuudesta käydään ensisijaisesti vanhempien ja muiden lapsen arjen aikuisten kanssa.

Terve keho- ja ruokasuhde

Lapsen hyvinvoinnille ensiarvoisen tärkeitä ovat terve keho- ja ruokasuhde sekä luonteva suhtautuminen liikuntaan. Kun lapsi kokee kehonsa hyväksi ja arvokkaaksi, hän haluaa pitää siitä huolta nyt ja tulevaisuudessa. Vanhempien asenne ja puhetapa vaikuttavat ratkaisevasti lapsen käsitykseen omasta kehostaan.

Aikuiset toimivat esimerkkeinä. On tärkeää käyttää arvostavaa kieltä kaikista kehoista ja keskittyä kehon toimintaan eikä ulkonäköön. Painosta puhumisen sijaan voi korostaa terveyttä, jaksamista ja hyvinvointia:

• ”Pysymme virkeinä ja jaksamme koulussa paremmin, kun syömme aamupalan.”
• ”Kun otamme lautaselle sopivan annoksen ruokaa, ei tarvitse heittää ruokaa roskiin.”

Tue lasta ja pidä keskustelua yllä

Kouluikäinen lapsi on usein tietoinen ylipainostaan. Häntä on voitu myös kiusata. Vanhempien tuki on ratkaiseva. On tärkeää kysyä lapselta, miten hän kokee itsensä ja tukea häntä huomaamaan omat vahvuutensa. Keskusteluissa kannattaa keskittyä hyvään oloon, jaksamiseen ja terveyteen.

Lapsen kanssa voi yhdessä pohtia keinoja vähentää herkkujen syöntiä tai lisätä liikuntaa. Tärkeintä on, että lapsi kokee olevansa hyvä ja rakastettu sellaisena kuin hän on.

Lihavuuden hoitoperiaatteet

Lihavuuden hoidossa keskeistä on terveyden tukeminen. Hoidon tavoitteena on parantaa lapsen toimintakykyä ja elämänlaatua sekä ehkäistä lihavuuteen liittyviä sairauksia. Perheen pystyvyyden tunteen vahvistaminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista. Painonkehitykseen liittyvät tavoitteet ovat aina toissijaisia.

Hoidon suunnittelussa huomioidaan:

• Lapsen terve keho- ja ruokasuhde
• Perheen elämäntilanne ja mahdolliset haasteet
• Lapsen mieliala ja huolet
• Perheen hyvinvointia lisäävät tavat

Lasten lihavuuden hoidossa pituuskasvu on usein apuna. Tavoitteena voi olla painonnousun hidastaminen, jolloin lapsen painoindeksi normalisoituu ajan myötä.

Mistä tukea perheelle?

Oikea-aikainen ja oikeanlainen tuki on tärkeää. Lapsen ylipainosta ja painonhallinnasta löydät lisätietoa Neuvokas perhe-  ja Terveyskylän verkkosivuilta.

Vanhemmuus ja lapsen ylipaino (Neuvokasperhe.fi) 

Lasten painonhallinta (Terveyskylä.fi)

Terveydenhuollon ammattilaisilta saa tukea ja ohjausta perheen tilanteen arviointiin ja tarvittaviin muutoksiin. Ammattilaiset voivat ottaa asian puheeksi ja tarjota apua, vaikka vanhemmilla ei olisikaan valmiiksi huolia painosta.

Lapsen arjessa kuitenkin aivan muut aikuiset ja ympäristöt ovat päivittäin läsnä. Siksi päiväkodin, koulun, sukulaisten ja ystävien osa on merkittävä. He kaikki voivat olla osa tätä yhdessä tehtyä suunnitelmaa. Lapsen arjen yhteisöjä ja ihmisiä kannattaa ottaa avuksi, vaikka terveydenhuollon tukea ei hakisikaan.

Lapsen hyvinvoinnin tukeminen on aina kokonaisvaltaista ja perustuu pieniin, mutta merkittäviin muutoksiin perheen arjessa. Voit lukea aiheesta lisää nuorisolääkäri ja ravitsemustieteen maisteri Paula Häkkäsen artikkeleista Terveyskirjastosta.

Lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus (Terveyskirjasto.fi)

Pienet muutokset arjessa (Terveyskirjasto.fi)

Tietoiskuja lapsiperheiden tueksi löydät En jaksa -verkkosivulta.

En jaksa (Enjaksa.fi)

Ruokavaliota ei valita, vaan se opitaan. Lapsuudessa koetut maut, perheen esimerkki ja erilaisten ruokien saatavuus muokkaavat pitkälti aikuisiässä noudatettavan ruokavalion. Siksi ammattilaisen tuki perheille elintapojen ja ravitsemuksen muutoksissa on tärkeää koko perheelle.

Jos haluat arvioida ruokailun ja ruokakasvatuksen käytäntöjä, vahvuuksia ja kehittämiskohteita yhdessä, voit hyödyntää maksutonta Nykytilan arvionnin-verkkosivua. Se tukee oman yksikön tai koko kunnan ruokailun ja ruokakasvatuksen arviointia, seurantaa ja kehittämistyön näkyväksi tekemistä. Kutsukaa koolle tarvittavat henkilöt – esimerkiksi opetus-, keittiö- ja terveydenhuollon edustajia – ja tehkää arvio omasta.

Ruokailun ja ruokakasvatuksen nykytila (Nykytila.fi)

Ravitsemustyössä on hyvä muistaa, että vanhemmilla on tietoa useimmiten riittävästi, mutta halua tai kykyjä muuttaa jokapäiväistä ruokaa terveellisempään suuntaan tarvitaan lisää. Uusimmista ravitsemussuosituksista kannattaa poimia perheen kannalta keskeisimmät huomiot ja miettiä miten jo olemassa olevan hyvän päälle voitaisiin lisätä ravitsemuksellisesti pieniä parempia valintoja arkeen

• Ravitsemus- ja ruokasuositukset  (PDF)

Neuvokas perhe on Sydänliiton kehittämä monialainen elintapaohjauksen ja hyvinvointioppimisen menetelmä lapsiperheiden parissa työskenteleville. Menetelmä ja työvälineet ovat erityisesti tarkoitettu lasta odottavien ja 0–12-vuotiaiden lasten perheiden ohjaamiseen.

• Ravitsemussuositukset – raskaus, imetys, lapset ja perheet (Neuvokasperhe.fi)

Neuvokas perhe -ammattilaiset (Neuvokasperhe.fi)

Neuvolapalvelut on merkittävässä osassa perheiden elintapojen ja ruokatottumusten ohjaamisessa terveyttä edistävään suuntaan.  Äitiys- ja lastenneuvoloille on koottu työkaluja lasten ja perheiden elintapojen ja ruokatottumusten edistämiseksi mukaan lukien imetysohjaus.

Työvälineet ovat Neuvokas perhe -verkkosivut, Neuvokas perhe -kortti ja kuvapankki. Lapsen painon puheeksi ottoon on paljon tietoa, tukea ja vinkkejä.

Neuvokas perhe -kortti (Neuvokasperhe.fi)

Kuvapankki (Neuvokasperhe.fi)

Kenties voit hyödyntää ohjauksessa tai asiakaskohtaamisissa videoita, löydät niitä En jaksa -verkkosivulta.

En jaksa (Enjaksa.fi)

Perheiden ravitsemuksesta löydät lisätietoa Terveyskylän verkkosivulta.

• Lapsen ja nuoren ravitsemus (Terveyskylä.fi)

Lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus

Lapsen ylipainosta keskusteleminen voi olla herkkä aihe. Vanhemman aiemmat kokemukset sekä omat asenteet painoon liittyen vaikuttavat siihen, miten hän suhtautuu asiaan. Ammattilaisen on tärkeää luoda turvallinen ja arvostava ilmapiiri, jossa vanhempi kokee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Samalla on tärkeää huomioida lapsen tai nuoren näkökulma ja tukea häntä muutoksessa ilman syyllistämistä tai ulkoista painetta.

Lähestymistapa ja keskustelun kulku

Keskustele vanhemman kanssa lapsen hyvinvoinnista: Aloita laajemmalla hyvinvointikeskustelulla, esimerkiksi: ”Miten koet lapsesi voivan arjessaan?” Tämä antaa vanhemmalle mahdollisuuden tuoda esiin omat havaintonsa ja huolenaiheensa.

Lapsen ylipainon puheeksi ottamisessa tärkeintä on tarjota myötätuntoinen ja kunnioittava tila, jossa muutokset voivat lähteä perheen ja nuoren omista lähtökohdista.

• Vältä arvottavia ilmauksia: Keskity painon sijasta lapsen hyvinvointiin, jaksamiseen ja toimintakyvyn tukemiseen.
• Hyödynnä motivoivaa keskustelua: Kysy, miten vanhempi itse kokee lapsen ruokailutottumukset ja liikunnan määrän sekä millaisia muutoksia perheessä voisi olla mahdollista tehdä.

Nuoren tukeminen muutoksessa

Lapsen tai nuoren kanssa keskusteltaessa on tärkeää huomioida tämän ikätaso ja itsemääräämisoikeus. Nuori saattaa kokea painoonsa liittyvän keskustelun herkästi arvostelevana, joten tapa, jolla asia otetaan esille, vaikuttaa paljon hänen suhtautumiseensa.

• Korosta hyvinvointia, älä painoa: Keskustele nuoren kanssa siitä, miten tietyt valinnat voivat lisätä hänen energiatasojaan, auttaa jaksamaan koulussa ja harrastuksissa sekä parantaa unen laatua.
• Kysy nuoren näkemyksiä ja kokemuksia: ”Miten itse koet olosi koulupäivän aikana? Jaksatko keskittyä ja liikkua kuten haluaisit?” Tämä voi auttaa nuorta tunnistamaan, miten elämäntavat vaikuttavat hänen oloonsa.
• Tue pienissä, konkreettisissa muutoksissa: Esimerkiksi säännöllinen ruokarytmi, enemmän kasviksia aterioilla tai mielekkään liikuntamuodon löytäminen voivat olla hyviä ensiaskeleita.

Ratkaisukeskeisyys ja voimavaralähtöisyys

• Tunnista perheen ja nuoren vahvuudet: Mitkä asiat tukevat jo nyt hyvinvointia? Miten niitä voisi vahvistaa?
• Anna tilaa oivalluksille: ”Mitä pieniä muutoksia voisit kokeilla omassa arjessasi?”
• Normalisoi joustavuus: Tavoitteena ei ole täydellisyys, vaan kestävien tapojen löytäminen, jotka sopivat nuoren ja perheen arkeen.

Lapsen painon puheeksiotosta löydät lisätietoa Neuvokas perhe -verkkosivulta. Lasten painoindeksin (ISO-BMI) laskurin löydät Terveyskirjaston verkkosivulta.

Lapsen painon puheeksiotto (Neuvokasperhe.fi) 

Lasten painoindeksin iso BMI-laskuri (Terveyskirjasto.fi)

Vajaaravitsemus

Lapsen vajaaravitsemusriski voi jäädä helposti huomaamatta, jos sitä ei arvioida järjestelmällisesti. Vajaaravitsemus voi heikentää kasvua, hidastaa toipumista sairauksista ja vaikuttaa merkittävästi lapsen hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Siksi riskin arviointi on olennainen osa hoitoa ja seurantaa kaikissa hoitoympäristöissä.

Ammattilaisen tehtävänä on:

• pysähtyä arvioimaan lapsen ravitsemustilannetta
• tunnistaa riskitekijät ajoissa
• ohjata tarvittaessa jatkotoimiin, jotta vajaaravitsemus voidaan ehkäistä tai hoitaa varhaisessa vaiheessa

Vajaaravitsemuksen seulonta

STRONGkids-arviointimenetelmä on kehitetty helpottamaan vajaaravitsemusriskin tunnistamista. StrongKidsiä käytetään useimmiten sairaalahoidossa oleville potilaille. Se perustuu pisteytykseen, joka ohjaa käytännön toimia: mitä suurempi pistemäärä, sitä merkittävämpi riski ja sitä intensiivisempää ravitsemushoitoa tarvitaan.

Kun arvio tehdään säännöllisesti, voidaan varmistaa, että lapsen kasvu ja kehitys etenevät suunnitellusti, ja mahdolliset poikkeamat huomataan riittävän varhain. Näin ravitsemus voidaan ottaa osaksi kokonaisvaltaista hoitoa ja lapsi saa parhaat edellytykset toipumiseen ja hyvinvointiin.

Käytä STRONGkids-menetelmää tulohaastattelussa ja kerran viikossa 1 kk – 18 v ikäisille lapsille.

STRONGkids-menetelmän kysymykset ja tulosten toimintaohjeet löydät THL:n ravitsemushoitosuosituksen seulonnasta.

STRONGkids- Lasten vajaaravitsemusriskin seulonta (PDF)

Toimintaohje

0 pistettä Vähäinen riski

• Tehostettu ravitsemushoito ei ole tarpeen
• Tarkista paino ja pituus säännöllisesti (sairaalan käytäntöjen mukaisesti)
• Arvioi vajaaravitsemusriski viikoittain.

1–3 pistettä Kohtalainen riski

• Päivitä kasvukäyrä (paino ja pituus)
• Harkitse tehostetun ravitsemushoidon tarve
• Arvioi vajaaravitsemusriski viikoittain

4–5 pistettä Suuri riski

• Päivitä kasvukäyrä (paino ja pituus)
• Pyydä lääkäriä ja ravitsemusterapeuttia tekemään kattava ravitsemustilan arvio, laatimaan henkilökohtainen ravitsemushoito-ohje ja seurantasuunnitelma
• Arvioi vajaaravitsemusriski viikoittain