Metsät ovat ihmiskunnan kehto

”Kun Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiä..” laulaa Ismo Alanko meidän suomalaisten vauhdikkaasta siirtymästä agraariyhteiskunnasta moderniin hyvinvointiyhteiskuntaan. Pontimena äkilliseen muutokseen ei ollut näkymä loistavasta tulevaisuudesta vaan pakollisten sotakorvausten suorittaminen. Nykyrahassa niiden arvo olisi ollut noin viisi miljardia euroa. Köyhä valtio joutui repimään rahat metsistä – siitä ympäristöstä, joka suomalaiset oli pitänyt hengissä siihenkin asti.

Velanmaksun sivutuotteena syntyi vahva metsäsektori, työpaikkoja ja muita hyvinvointimme peruspilareita. Metsiä opittiin hyödyntämään tehokkaammin kuin koskaan, pohjoisinta Lappia myöten. Metsistä otetusta hyvinvoinnista on kuitenkin syntynyt velkaa luonnolle. Lapsuudessani yleinen hömötiainen on nykyään erittäin uhanalainen laji varttuneiden metsien vähenemisestä johtuen. Hömötiaisen kohtalotovereita on valitettavasti metsissämme tuhansia. Vesistöjemme asukeilla ei mene sen paremmin.

Hyvinvointimme on suoraan luonnosta riippuvainen

Metsäluonnon voidaan ajatella olevan ihmiskunnan kehto, josta olemme ponnistaneet. Vielä nykymaailmassakin on ihmisyhteisöjä, jotka elävät suoraan sademetsistä. Näillä alueilla metsäekosysteemien on havaittu olevan erityisen elinvoimaisia. Vahva luontoyhteys auttaa ymmärtämään omien elintottumusten vaikutuksen välittömään ympäristöön. Suomessakin nykyelämän mukavuudet ovat luonnosta hankittuja, vaikka yhteys ei enää ole meille selvästi näkyvissä. Kriisitilanteessa ruoantuotannon, energian-, lämmön- ja vedenjakelun ja logistiikan halvaantuessa olisimme jälleen hyvin riippuvaisia metsien ja vesien antimista. Metsä- ja vesiluonnon köyhtymisen myötä niiden elämää ylläpitävä voima heikkenee. Planetaarisen terveyden lääkäri Hanna Haveri on todennut, että luontokato altistaa ihmisen uusille tartuntataudeille, vastustusjärjestelmän muutoksille ja vaarantaa ruoantuotannon.

Suomalaisilla on tahtotila toimia luonnon hyväksi

Suomalaisilla ajatellaan edelleen olevan vahva ja henkilökohtainen luontosuhde, vaikka kehityskulku herättääkin huolta. Suomalaiset päättäjät ovat viimein havahtuneet luontokatoon ja sen aiheuttamaan uhkaan hyvinvoinnillemme. Suomen tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja kääntää kehitys elpymisuralle vuoteen 2030 mennessä. Tämän savotan rinnalla sotakorvausten maksaminen kalpenee. Tekemistä riittää jokaiselle suomalaiselle. Myönteistä on kuitenkin se, että luonnon kannalta hyvät valinnat arjessamme yleensä ovat hyvästä myös itsellemme, olipa kyse kasvispainotteisesta ruokavaliosta, pyöräilystä autoilun sijaan tai vapaa-ajan viettämisestä lähiluonnossa.

Maailman metsäpäivänä kannattaakin tehdä luontomyönteinen valinta ja lähteä vaikkapa hiihtoretkelle tutustumaan lähimetsiin. Lyhyetkin metsäkäynnit auttavat tutkitusti palautumaan työpäivän tai kiireisen perhearjen kuormituksesta. Myös sisällä myllertävät tunnekuohut tasoittuvat raikkaassa ulkoilmassa, huomion kiinnittyessä vaikkapa neulasten päällä kimmeltäviin kuurankukkasiin. Vieläkö voit kohdata omassa metsässäsi vanhan tutun hömötiaisen?